Haju vanhassa talossa

Tuli mieleeni tällainen aihe, kun minulta kysyttiin puhelimitse hajuongelman syytä uudessa talossa, joka on vanhoista hirsistä tehty. Talo oli kaikin puolin ajateltu allergiavapaaksi ja rakennettu ekologisilla materiaaleilla hengittävänä sekä painovoimaisella ilmanvaihdolla.

Lyhyen puhelinkeskustelun aikana kävi ilmi, että talo on nyt alkutalvesta valmistunut ja seinähirretkin oli olleet rakennusvaiheessa aika lailla märkänä. Näihin märkiin seinähirsiin ja varmaan rakenteisiin muutenkin oli laitettu tilkkeeksi ja eristeeksi pellavaa. Pellava on tietenkin imenyt itseensä kosteutta ja kun hirsirunko oli vuorattu ulkoa laudalla ja sisältä puukuitulevyllä, pinkopahvilla ja tapetilla, on kosteus jäänyt viipymään hirsisrunkoon. Nyt talossa oli pistävä "navetan haju", jonka oli useat huomanneet.

Itse olen pari kertaa huomannut, että jos pellava jossain ulkoseinärakenteessa on päässyt rakentamisen aikana kastumaan, on siihen ilmestynyt vihreää hometta. Eli kostea pellava toimii homeen kasvualustana.
Tässä voisi olla yksi ratkaisu käyttää ainakin hirsien tilkkeenä tervarivettä, eli tervakäsiteltyä pellavaa? Markkinoilla on kuitenkin saatavilla tervaamatonta pellavanauhaa juuri hirsien väliin, joten sitä olen käyttänyt.

Kuitenkin ongelma tässä lienee ollut se, että taloa on rakennettu kiireellä syksyn vesisateissa ja ulko- sekä sisäpuoli talosta on vuorattu umpeen ja jätetty märkä hirsi sinne väliin.
Kyllähän se kosteus sieltä aikaa myöten "hengittämällä" puskuroituu ulos, mutta jättää jälkeensä rakenteisiin kuivaa homeitiötä enemmän kuin vähemmän. Valmiiksi homealtistuneelle allergikolle tällainen ei varmasti sovi.

Itse ihmettelen sitä kiirettä ja ajattelemattomuutta rakentamisessa ja korjaustyömailla, mikä tässä maailmanajassa on valloillaan. Kerrostalo- ja rivitalotyömaita aloitetaan syksyllä kaatosateiden aikaan ja asukkaita muuttaa seuraavana kesänä sisälle. Rakenteet on varmasti märkinä pitkään ja antaa homeille kasvualustaa.

Loppukesän kallistuessa syksyyn kattotyöfirmat markkinoivat työtään syystarjouksilla. Joka syksy ihmettelen maakuntia ajellessani, että eikö tuonkin rintamamiestalon katon olisi hyvin ehtinyt korjaamaan kuluneen kesän aikana. Syksyn sateissa siellä kuitenkin näyttää olevan kattolappeet auki ja syysmyrskyissä kevyet pressunpalaset lepattavat. Yläpohjaeristeet kastuu sitten talvikautta vasten.  Avoimella ullakolla purut ja selluvillat sieltä kuivuukin seuraavan kesän aikana. Lasi- ja kivivillat kastuessaan menettävät lämmöneristyskykyään.

Rakenteiden kastuminen ja kuivuminen jättää aina jälkeensä homeitiöitä. Homeita on aina ja kaikkialla ja niiden kanssa tässä jokainen eletään.
Vanhoissa kuivissa hirsissä voi hyvinkin olla pieniä määriä homeitiöitä, eikä niistä ole haittaa eikä ne myöskään haise. Itse en ole erityisen herkkä ja jos olisin, niin en tätä työtä voisi tehdä. En kuitenkaan vähättele toisten kokemuksia.
Kun hirsiseinään laitetaan sisäpintaan puukuitulevy ja/tai pinkopahvi sekä tapetti, toimivat nämä hyvinä suodattimina hirsistä irtoaville itiöille ja pölylle. Sama pätee lattialaudan ja alapohjaeristeen välisessä paperoinnissa, tai yläpohjaeristeen ja sisäkattolaudan välisessä paperoinnissa. Kaikki uusittu materiaali, kuten tapetit, maalit, pinkopahvit, yms. häivyttävät tunkkaisuutta vanhassa talossa.
Ulkopuoleltakin vanha hirsirunko kannattaa ehdottomasti suojata paperoinnilla tai puukuitulevyllä ja laudoituksella. 

Kun vanhaa tyhjillään ja kylmillään vuosia ollutta taloa lähdetään tutkimaan, on siinä oma tunkkainen ja tympeä hajunsa. Haju voi johtua monestakin seikasta, mutta jo yksistään siitä, että rakenteet on kosteana, kesälläkin.
Loppuvuoden työmaallani oli tämä sama tilanne, että talon ominaishaju oli pistävä, tympeä ja tunkkainen. Kun sitten vanhat romahtaneet lattiat purettiin ja täytteet kannettiin pihalle, suurin osa hajustakin jo poistui. Uudet lattioiden rakennusmateriaalit kuljetin sisälle sateiden välissä ja kuivana. Lattioiden valmistuttua työnantajankin mielestä talosta oli vanha tunkkaisen talon haju poistunut. Vielä kuitenkin on vanhat seinähirret paljaana sekä kahdessa kamarissa vanhat pinkopahvit kupruilevat ja roikkuvat.

Kun omaani, kellonsoittajan vanhaa taloa korjailin, tuli rouva naapurikylältä kysymään, että saisiko hän haistella täällä, jos vaikka löytyisi hometta. Hän kertoi olevansa erityisen herkkänenäinen huomaamaan homeen hajun. Kiersimme ylä- ja alakerran, eikä hän huomannut mitään outoa hajua. Itse olen pitänyt tätä riittävän luotettavana tutkimustietona. Kuitenkin tässäkin talossa oli lahottajasienet romahduttaneet lattiat ja varmasti kuivaa homeitiötäkin täältä löytyy.

Kun vanhan hirsirunkoisen talon ulkolaudoitusta lähdetään uusimaan, tulisi sekin mielestäni tehdä kesän aikana ja seinä kerrallaan. Vanhaa hirsirunkoa olisi hyvä säästää sääolosuhteiden vaikutuksilta. Jos aihe enemmän kiinnostaa, niin vanhemmissa teksteissäni käyn aihetta läpi.