keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Leivinuunin arinan korjaus

Meillä vanha leivinuuni on kohtuullisen hyväkuntoinen ja on ollut kovassa käytössä talven pakkasilla lämmittämisessä. Uunit ja muurit on talon alkuperäisiä, eli reilut kahdeksankymmentä vuotta vanhoja. Leivinuunissa on tullut poltettua vanhoja puolilahoja hirrenpätkiä ja muuta purkutyöstä jäänyttä. Ei kuitenkaan maalattua puuta, jota olen polttanut hellassa. Näillä purkutöistä jääneillä puilla on talo pysynyt lämpimänä useamman talven. 




Leivinuunin pohja, eli arina oli painunut vähän epätasaiseksi, vaikka olikin ehjä. Sen pinta oli myös hauras, johon ei olisi viitsinyt laittaa leipää paistumaan. Epätasaisuus ei oikein kuvassa näy.


Uunin laki, eli holvi on vielä ehjä. Tiilet on viistetty kiilamaisiksi, jolloin ne pysyvät tuossa holvikaaressa, eikä putoamisen pelkoa ole. Jos ja kun sieltä palasia putoaa, niin johtuu se tiilien murenemisesta. Tällaisen vanhan leivinuunin purkaminen ja uudelleen muuraaminen on usein vähän hankala työ, koska savupiippu on muurattu suoraan leivinuunin päälle. Joskus pitäisi purkaa myös savupiippu, ennenkuin pääsee käsiksi kunnolla leivinuuniin.


Ajattelin nyt nostaa vanhat arinatiilet pois ja laittaa sinne tilalle uudet punaiset poltetut tiilet. Vanhat arinatiilet on myös omalla tontilla pahnojen päällä kuivatettuja ja miilussa poltettuja tiiliä. Uunin tiilet on valikoitu siten, että lähempänä miilun kuumempaa keskiosaa poltetut tiilet on käytetty uunin sisäosissa. Näin kertoi naapurin vanhaisäntä, joka on itsekin tiiliä aikanaan polttanut oman talonsa uuneihin ja muureihin.

Vanhoissa uuneissa on perinteisesti jostain syystä käytetty arinan alapuolisessa täytössä lasia ja merisuolaa tasoituksena tiilien alla. Veikkaan itse, että rikkimenneet lasit on vain piilotettu sopivaan paikkaan tällaisen muurauksen täytöksi. Vähän ikkunalasia ja vanhoja rautanauloja tuli tässäkin vastaan. Merisuolan uskon jollaintavalla pehmentävän lämpöä arinatiilissä, vai mikä sen tarkoitus sitten lieneekin.  


Kuitenkin pieni laiskuus iski, koska kurkottaminen uunin perälle tuntui aika hankalalta. Uunin perimmäiset tiilet ovat kuitenkin paremmin suorassa, kuin keskiosalla olleet. Jätin siis perimmäiset tiilet, samoin kuin etummaiset tiilet, jotka näyttivät menevän suuluukun kehyksen alle.

Arinatiilien alapuolisessa täytössä on pieniä kiviä ja hienoa maa-ainesta lasinpalojen ja rautanaulojen lisäksi. Tasoitin sen pinnan nyt hiekalla.


Pari koloa tuohon etualalle jäi vanhoihin tiiliin, jotka täytin saviuunilaastilla. Uunin keskiosa on nyt sen verran tasainen, että siihen voi laittaa limpun tai pitsan paistumaan. Nyt täytyykin jatkossa leivinuunissa polttaa vain puhdasta puuta.

Olen kuullut, että tällaisia uunin arinoita valetaan myös tulenkestävällä valumassalla ja sitä pidän aika huonona tapana. Ensinnäkin luulisin, että valumassa olisi paistamiseen liian tulinen. Toisekseen, valumassa sisältää alumiinia, eli raskasmetallia, jota en leipääni tai pitsaani hieroisi. Leivinuunin holvin voi valumassalla tehdä, koska leipomukset ei ole sinne kosketuksissa. Kolmanneksi, niin tällä tavalla korjattuna voi uunin arinaa korjata vielä useastikin. Valumassalaatta uunin pohjalla on aika lopullinen, eikä sen poistaminen sieltä ole edes mahdollista. Myöskään palovillasuikaleet ei mielestäni kuulu leivinuunin sisälle.