Villa Pöksy

Aika hauska nimi mummonmökille tuo Villa Pöksy. Talo on virallisempien tietojen mukaan valmistunut 1920, ja vanhoista hirsistä silloin uudelleen pystytetty. Mutta taaskin talo kertoi timpurille jotain, mitä aikakirjat eivät muualla kerro, eikä aikalaiset ole enää kertomassa. Mutta se mikä näkyi päälle, pisti silmään, ja ilmeni sisäilmaongelmana, purettiin nyt pois. Eli lasivillainen lisälämpöeristys talon päädyssä. Hirttä oli korjattu kevytsoraharkoilla ja päädyt muutenkin pullistettu hirsikehikon tasakerran alapuoliselta osalta.  

Lattia talossa on hyvin lähellä maata, eikä ryömintätilasta ole tietoakaan. Mutta täytepohjan kannatinlaudoitus on paksua lankkua ja riittävän kovaa, että en lähtenyt sitä purkamaan. Tässä oli ajatuksena tehdä taaskin ne tarpeelliset korjaukset, ja jättää tarpeeton rikkominen tekemättä. Eli sen ohjeen mukaan, joka kuuluu:

Älä korjaa kunnossa olevaa. Älä uusi korjattavissa olevaa.

Lattiat on Pöksyn sisällä hypähdeltäessä niin tukevat, kuin olla kuuluukin. Eli ei ole syytä olettaa, että kannatinhirret olisi lahoja, vaikka tuuletustila on pieni. Lattian on ehkä pelastanut sekin, että siihen ei ole koskaan laitettu kokolattia- muovimattoa, vaan hengittävämpi korkkimatto.
Täytteen päällä ja reunoilla on  jotain hiiltynyttä olkea. En tarkkaan muista, että mistä se oli peräisin, mutta oma tarkoituksensa silläkin on ollut.

Seinän suurimpia vinouksia oikaisin silmän ja linjanarun avulla. Vaaterilinjoja en katsonut.

Ikkunan yläpuolinen tippalauta on hyvä laittaa myös ulkovuorilaudoituksen alle, niinkuin kaikki muutkin tippapuut. Itse käytän 15 asteen kallistuskulmia näissä tippapuissa, koska se on omissa sirkkeleissäni selkeästi merkitty kallistuskulma, silmälle sopiva ja lähellä oikeaa.

Sitten kun taaskin vanha kivijalka oli vuosikymmenien aikana levennetty, niin teen siihen tippalankun niin leveänä, että sen tippanokka ylettyy kivijalan ts. sokkelin ulkoreunalle. Lasken myös tippalankun ihan siihen kivijalan päälle, että vesisade ei enää vinosti satamalla pääse kivijalan päälle.

Usein vanhoissa taloissa on tämän tippalankun alapuolella parikymmentä senttiä väliä kivijalkaan ja siinä välissä toinen tippalankku lappeellaan hirressä kiinni. Siitä esimerkkikuva löytyy täältä.
Mielestäni vanhan mallin mukaan ei kannata tehdä, jos vanha on tehty väärin. Pelkkä estetiikka ei saisi olla syynä korjata väärin.

Talo on parisataa vuotiaan pappilan naapurissa ja sen vanha torppa. Hirsiseinissä on näkyvissä, että sen sisäkatto, eli välipohja on joskus nostettu parikymmentä senttiä, koska vanhojen välipohjan kannatinhirsien kolot on näkyvissä katonrajassa. Myös pönttöuunin viereisessä nurkassa on näkyvissä savilaastin värjäämä kulmaus. Siinä on varmasti ollut talon aikaisempi tulisija, eli leivinuuni helloineen. Huone on siis ollut tupa, vaikka nykyään olohuone. Pienempi huone on sitten ollut kamari, joka nyt on keittiö. Näitä tilojen käytön muutoksia olen nähnyt useissa tämän ikäisissä ja kokoisissa taloissa

Myös ovilistat ja jalkalistat oli kiinnitetty vanhoilla leikatuilla nauloilla, eli liki sata vuotta sitten. Ikkunat onkin ehkä viime vuosikymmeneltä. Mutta veikkaan tuota talon virallista tietoa rakennusvuodesta, että siihen on tehty silloin 1920 suurempi remontti, jollain talon olemassaolo on myös laitettu muistiin kunnantoimiston kirjoihin ja kansiin.

Vanhoissa pinkopahveissa ja naulariveissä oli työläs irroittaminen, kun muovitettujen liisterien ja tapettien pelossa niistä haluttiin päästä eroon. Vanhat naulat on hyvä saada uuden pinkopahvin alta pois, koska ne helposti jäisi sinne pullistelemaan näkyviin. naulat voi myös lyödä puun tasalle, mutta kun siellä on pinkopahvia naulan kannan alla, niin poistaminen on helpompi ja nopeampi tapa kuitenkin.

Nyt onkin muutamassa vuodessa pinkopahvien ja nupinaulojen hinnat lähes tuplaantuneet. Itse olen aina suositellut Challenge -nupinauloja, koska en ole muita nupeja niin kelvollisina pitänyt. Mutta kun niidenkin hinta on ns. marmoritiskillä pompannut vähän turhan ylös, niin olen päättänyt hankkia tulevaisuutta varten siihenkin sopivan hakasnaulaimen. Sen seurauksena tulee työ tehostumaan entisestää.

Päivitys 29.8.2016

Nyt kyllä omilla työmaillani nupinaulakauppiaat on hinnoitelleet itsensä ulos. Reilunkokoisessa huoneessa nupinaulat sattaa maksaa yhtä paljon, kuin pinkopahvi ja nupirihmat yhteensä. Sitten on vielä se, että puukuitulevyn läpi naulaaminen on vähän kyseenalaista, naulojen lyhyydestä johtuen. Tietenkin käsinlyötävällä naulalla sen tuntee, mihin naula uppoaa. Kovaan puuhun, vai hirren halkeamaan. Mutta nyt ostin itselleni halaslaulaimen ja siihen 35mm hakasia. Tämä naulain on kapeille hakasille. Naulain ja 5000 hakasta maksoi 45€, kun saman huoneen nupinaulat olisi maksaneet liki satasen. Eli naulain kuoletti hintansa jo hyvin ja säästin vähän työnantajan kustannuksia, kun satasen naulat korvasin kympin hakasilla.

Ei nupinaulojen lyöminen ole kovin hidasta sekään, mutta nopeampi kuitenkin hakasnaulain on. Eikä olleet sormenpäät ja kynnenaluset hellänä, kun taskusta nupinauloja koittaa varovasti ottaa. Hakasissa on myös riittävästi paksuutta ja kannassa painopintaa. Mutta kuitenkin tähänkin työhön tuli lisää kokonaistaloudellisuutta ja kustannustehokkuutta.