Hirsikehikon siirto

Humppilaan menevä kesäsauna on nyt puusuutarin pihanperällä siirtämistä varten valmis.
Työ sovittiin tehtäväksi ja oli tarkoituksenmukaista tehdä niin, että hirsirunko puretaan vielä ja siirretään lopulliselle paikalleen osina. Kokonaisena rungon siirtäminen olisi sillätavalla työläämpää, että kuljetusauton pitäisi olla aika suuri ja savimaa täällä kantaa aika huonosti suuria painoja ja pistekuormia. Pihalle olisi jäänyt pitkän aikaa näkyvät arvet ja painaumat. Lopullisella rakennuspaikalla taas tontti on sen verran pieni ettei perille isolla autolla olisi päässyt.

Hirsirunkoon tulee vielä ylös kaksi kerrosta hirsiä, joita en kuitenkaan täällä alkanut sovittamaan huonojen pukkien varassa. Rakennuspaikalla sitten paremmilta telineiltä työ on turvallisempaa ja helpompaa. Pääasia täällä omalla tontilla työn tekemisessä oli, että hirret sai levitettyä isommalle alalle ja selvitettyä niistä vanhaa numerointia. Nyt kun hirret on tähän asti mitattu, valikoitu ja sovitettu toisiinsa, on työ rakennuspaikalla huomattavasti selkeämpää. Myös ylimmän kahden kerroksen hirret on mitattu ja numeroitu, eikä vanhan työläisasunnon hirsistä jäänyt oikeastaa yhtään ylimääräistä. Ikkuna- ja oviaukoissa on vielä sahausvaraa reilusti.

Kesäsauna vanhasta hirsikehikosta

Tänä vuonna kevät on antanut odottaa itseään. Kun talvikin alkoi hyvissä ajoin, niin kylmä ja luminen vuodenaika on ollut pitkä.
Juuri täksi vuodeksi olin varannut aikaisen lämpimän kevään ja menneeksi talveksi vähälumisen. Mutta eihän se vuodenkierto niin mene kuin yksi timpuri tekemisiään suunnittelee.

Puusuutarin tontilla on viimevuoden alkusyksystä asti odottanut vanhan hirsikehikon hirret uudelleen pystyttämistä. Aikaisin keväällä hirret oli tarkoitus kentälle lajitella, mutta odottavan aika on joskus pitkä. Nyt huhtikuun loppupuolella olen päässyt työntekoon kiinni, vaikka vesisade on vielä pehmittänyt työmaan joinakin päivinä savipuuroksi.

Hirret on Toijalasta vanhasta työläisasunnosta puretut. Talo on ollut vaatimaton ja ainakin alunperin kahden hellahuoneen, eli kahden perheen paritalo. Ovi- ja ikkuna-aukkojen takia kehikossa ei ollut kovinkaan montaa pitkää hirttä.
Nyt kuitenkin hirsistä pitäisi saada sauna pääasiassa kesäkäyttöön jota voisi talvellakin lämmittää. Saunan ja pukuhuoneen lisäksi siihen tulee takkahuone ja sauna pystytetään lopulta Humppilaan.

Hirsikehikko oli numeroituna purettu ja niitä voi jonkin verran hyödyntää uudelleen kasaamisessa. Kuitenkin, kun aukot kehikossa on eri paikoissa, niin varaamista ja uudelleen sovittamista riittää. Lopullinen hienosäätö jää lopulliselle pystytyspaikalle. Varaukset tilkitsen pellavalla ja tapitan hirret paikanpäällä. Nurkkaliitoksiin lyön kuuden tuuman rautanaulat, joilla lukkonurkat toteutetaan. Jatkopaikat teen niinsanottuina poskiliitoksina ja samat rautanaulaliitokset toimittavat tässä vetolukon tehtävää. Näin olen nähnyt muunmuassa Turun kaupungin timpurien korjanneen hirsirunkoa Käsityöläismuseossa.

Näistä puretuista hirsistä en ole löytänyt yhtään naulaa tai puutappia joilla ne olisi olleet Toijalan työläisasunnossa yhteen liitettynä. Hirret on olleet pitkänurkkaisia ja vain päällekkäin ladotut. Siitä huolimatta talo oli pysynyt varmasti sen sata vuotta ryhdikkäästi pystyssä. Hirsissä on myös jälkiä vielä vanhemmasta käytöstä aikaisemmissa rakennuksissa.
Jossain vaiheessa seinää oli följärin kanssa tuettu ja varmasti siinä on ulkovuorilautakin ollut.

Tästä voisin kesän aikana postailla lisää, kun ja jos työ edistyy.

 

Oma periaatteeni on, että työn pitää olla huolellista, mutta työsuhteessa suoraviivaista ja ammatillisesti joutuisaa. Liiallinen pikkutarkkuus ja hifistely on teknistä tietämättömyyttä. Ei ole työnantajaakaan kohtaan reilua, eikä ainakaan kustannustehokasta kuluttaa aikaa työmaalla epäoleellisuuksien parissa.
Omissa puhdetöissä voi käyttää aikaa rajattomasti jos sitä haluaa.