Rengaskaivon kunnostus

Palataan ajassa nyt saman vuoden alkukesän päiviin, jolloin puusuutarin mökin ulkovuorityö oli saatu tehtyä. Talo oli sen työn jälkeen tuulensuojatiivistetty ja asumiseen tarkoituksenmukainen. Seuraavaksi piti keskittyä työhön, joka olisi saatava tehdyksi ennen talven tuloa, jos talossa halusi lähelle nykymittapuun mukaan ympärivuotisesti asua.

Vettä ja viemäröintiä ei kellonsoittaja ollut taloon koskaan onneksi laittanut, joten talon peruspilaaminen jäi siltäosin itselle tehtäväksi.
Pihassa oli vanha kaivo joka oli piripintaan asti vettä täynnä. Kaivon betonirenkaat näytti hapertuneilta ja kaivoon oli ainakin vanha kaivonkansi lahonnut ja ämpäri pudonnut, ynnä muuta epämääräistä moskaa.
Kunnan vesijohto menee kyllä tien toisella puolella noin sadan metrin päässä, mutta halusin aloittaa elämisen vanhassa kellonsoittajan talossa sillä, että vanha kaivo kunnostetaan ensin. Tässä tapauksessa rakennetaan uudestaan samalle paikalle.

Vanhaan aikaan kaivon paikan määrittämiseen on sisältynyt osittain taikauskoa, kun vettä on etsitty pajunvarvun kanssa. Usko on luja luottamus ja vettä on voinut löytyäkin pajunvarvulla tai siitä huolimatta. Vähän käytännönläheisempi keino on ollut jo teollistuneena aikana sellainen, että maahan on laitettu pystyyn vaikka halkaisijaltaan tuuman tai pari oleva vesijohtoputki. Tämän sisälle on työnnetty vesiletku, jolla vettä on laskettu putken sisälle kohtuullisella paineella. Vesisuihku on pehmittänyt ja syönyt maata putken sisällä, joten putken painaminen käsipelillä maahan on ollut helppoa. Näin putkea on työnnetty maahan useita metrejä, kunnes putki on puhkaissut pohjavesisuonen ja putken päästä on vesi pulpunnut. Pohjavesisuonissa on ylipainetta. Jos vettä ei yhdestä paikasta löytynyt, vaihdettiin koeporauspaikkaa. Samantapaisella menetelmällä nykyäänkin sulatetaan jäätyneitä vesiputkia.

Kun kaivonpaikka oli löytynyt, laitettiin ensimmäinen betonirengas maahan sille paikalle ja lähdettiin kaivamaan maata pois renkaan sisäpuolelta. Rengas upposi maahan ja seuraava ja sitä seuraava rengas laitettiin päällekkäin. Kaivo syveni ja renkaat vajosivat alaspäin, kunnes kaivanto alkoi täyttyä vedellä.
Kaivossa olija lapioi maata ämpäriin ja apumies nosti ja tyhjensi ämpärin maanpinnalle.
Tällä tavalla renkaiden ulkopuolella maa pysyi tiiviinä, kun kaivannosta poistettiin vain se maa mikä oli tarpeen. Tämä maan tiiveys kaivon ympärillä on aika tärkeä juttu.
Tästä kaivonteon tavasta olen kuullut monilta ja viimeksi siitä kertoili yhden naapurin vanhaisäntä, joka on kaivonpaikkansa katsonut ja kaivanut tälläpelillä. Hän oli poikansa kanssa kaivanut yhdeksän metriä syvän kaivonsa parissa päivässä ja kaivo on tuottanut vettä jo yli viisikymmentä vuotta.

Puusuutarin tontilla kävi kaivurimies möyryämässä isomman kuopan, johon renkaat aseteltiin päällekkäin pystysuoraan. Kaivannon pohjalle laitettiin salaojasantaa ja renkaiden ulkopintaan tuli paksu rakennusmuovi. Kaivantoa täytettiin salaojasannalla ja pintaan sitä vanhaa pintamaata. Kaivannosta tuli pohjalta sitkeää sinistä savea, jonka kaivurimies vei lopulta tontilta pois. Itse en sitä siinä kohdassa tiennyt ja vasta myöhemmin kuulin Lounais-Suomen vesi ja ympäristövirastossa, että sitkeästä märästä savesta kannattaa leipoa ja taputella savipatja kaivon ympärille. Tämän päälle tulee kuivempi pintamaa. Savi pysyy tiiviinä eikä sitä routa riko. Näin pintavesien kaivoon pääseminen estetään aika hyvin. Savipatjaan tehdään myös kallistus kaivosta poispäin.

Kaivosta tuli nyt liki kuusi metriä syvä ja metrin syvempi kuin se ennen oli. Kaivon pohjalta löytyi myös vanhastaan vesijohtoputken pää, joka sinne on pystyyn työnnetty. Tällä putkella on tuotu vettä kaivoon syvemmältä vesisuonesta ja se on sinne painettu juuri tuolla käsipelillä. Olisiko vedentulo ollut joskus kaivon rakennusvaiheessa vähän huonompaa? Nyt kuitenkin kaivo täyttyi ja on pysynyt pian neljä vuotta lähes piripintaan asti täynnä. Talon tiilikaton peseminenkään painepesurilla ei paljoa kaivossa näkynyt.

Kaivon rakennuskustannukset olivat noin tuhannen euron luokkaa ja käyttökustannuksia ei ole. Kaivosta tulee vesijohtoputki taloon ja vesipumppuautomaatti on lämpimässä talon sisällä pesuhuoneessa vintin rappusten alla.
Veden laatu täyttää ruokavesikaivon ohjearvot, vaikka sateisena vuotena pintavesi pyrkii menemään kaivoon. Sitä varten on suunnitelmissani vielä kohottaa maanpintaa kaivon ympärillä ja kallistukset vielä reilummin kaivosta poispäin. Sen jälkeen voisin rakentaa kaivon ympärille kaivohuoneen, että vesi ei kaivon viereen edes sataisi.

Täällä Aurajoen jokitörmillä maa on niin vettä täynnä, että kaivonpaikkaa näyttää olevan turha etsiä. Kaivon voi kaivaa siihen mihin haluaa. Tämänkin kaivon pohja on muutaman metrin ylempänä kuin Aurajoen vedenpinta siitä parinsadan metrin päässä.