Lämmityskausi alkaa

Kaksi perinteistä lumista pakkastalvea olemme asustelleet Pöytyän kirkonkylällä vanhassa kellonsoittajan talossa, joka ehti olla asumattomana parikymmentä vuotta. Perusteiltaan tämäkin talo on ollut vankka ja hyvin aikanaan tehty, ja kestänyt tyhjilläänkin ajan hampaan nakertamista. Paljon on korjattukin, mutta siitä tuonnempana. Tulisijat olivat käyttökelpoisia, eikä isompaa rapautumista ole vielä tapahtunut, vaikka niillä ikää jo reilu kahdeksankymmentä vuotta. Kirkontornin naakat oli tietenkin tehneet piippuun pesiänsä vuosien aikana, joiden poistamisessa oli oma työnsä. Vanhoissa hormeissa on yleensä mutkia, jonka takia naakanpesiä ei voinut alaspäinkään pudottaa. Oli puhkaistava vintille lattiatason yläpuolelle nuohousluukut joka hormiin, joista puhdistaminen lopulta onnistui.

Naapurin vanhaisäntä on ollut korvaamaton tietopankki tämän kulmakunnan vanhan rakennustavan tietämisessä. Häneltä olen kuullut, että myös meidän talomme piippu ja tulisijatiilet on aikanaan tehty oman pellonpientareen savesta. Tiilet on ensin tehty muotissa ja kuivatettu auringossa. Sitten niiden polttamista varten on tehty tiilimiilu, joka on puilla lämmitetty ja pidetty useampisataa-asteisena muutaman päivän ajan. En ole perehtynyt tähän polttamiseen enempää, eli en tunne tekotapaa. Mutta maata tiilien päälle on ainakin kasattu. Ja muurauslaasti on ollut savilaastia, joka on maakuopassa eli savipruukissa sekoitettu, savea, hiekkaa ja vettä sopivassa suhteessa.

Itse ihailen tätä menneen maailmanajan omavaraistaloutta. Kaikki rakennustarvikkeet on joko omalta tontilta tehty, tai lähitaloista tai omalta kylältä peräisin. Kaivonrenkaat, kattotiilet, räystäskourut, nuohoojan tikkaat...

Siksi haluan säilyttää myös muuratut tulisija- ja hormirakenteet mahdollisimman pitkään kunnossa. Hormeissa on pientä rapautumista tapahtunut, kun viime talven lämmityskausikin oli aika pitkä ja kylmä. Putkittaminen hormissa olisi aika lopullinen korjaustoimi, eikä sen jälkeen olisi mitään tehtävissä, muuta kuin purkaminen. Hormien sisäpuolinen massaaminen on säästävää korjausrakentamista, ja massan joskus taas rapautuessa voi sen tehdä uudestaankin. Massaus on vain aika kallis työ alan liikkeen tekemänä, joten päätin tehdä sen omaan talooni itse. Nyt veto on hyvä ja tulisijat toimii.