Kun tämän korjaustyömaan suurimmat purkutyöt sain tehdyksi aikanaan, olin ajatellut polttaa kaiken puoliksi lahonneen puujätteen omalla tontilla vaikka juhannuksen aikaan. Kaatopaikalle vieminen ei olisi tullut kysymykseenkään, näin kun maaseudulla eletään. Sain kasatuksi lahohirsistä ja laudoista melkoisen taapelin tontin reunalle tuulen kuivattavaksi. Mutta kerran sitten naapurin vanhaisäntä sanoi rauhalliseen tyyliinsä, että "kyllähän ne siellä mökin uunissakin palaisi". Se kommentti jäi mieleeni, ja ymmärsin taas vähän paremmin tarkan taloudenpidon ja säästäväisyyden merkityksen, jolla periaatteella näillä kulmakunnilla on vaikeidenkin aikojen läpi eletty. Joskus vuosikymmeniä sitten, kun viljelykauden sato oli jäänyt vähäiseksi, oli tämä naapurinisäntä joutunut syöttämään lehmillensä karjarakennuksen olkikatteen. Syksyllä se oli jo alas otettu ja lyöty päreet tilalle. Mutta joskus selviäminen vaikean talven yli voi olla näinkin pienestä kiinni.
Minulle se oli riittävä muistutus tuo pieni kommentti, ja päätin pienentää puolilahot kannatinhirret ja trossilaudat ja paljon muuta purkupuuta leivinuuniin sopivaksi. Tänään arvioin jäljellä olevaa kasaa, että kyllä sillä vielä tämänkin talven leivinuunia lämmittää. Siis kolme talvea lämmitän leivinuuniani sillä puulla, jonka olin aikonut pihalla polttaa ja lisätä kertaheitolla ilmaston lämpenemistä. Nyt saman lämpenemisen sain jaettua kolmelle vuodelle. Vaikka taloudenhoito ei olisikaan enää näin pienestä kiinni, niin eihän silti ole pakko tuhlata?
Olen kuullut sanottavan, että vanhojen naulaisten puiden polttaminen rapauttaa tulisijojen ja piipun hormeja? Varmaan pitää vähän paikkansakin, jos ajatellaan jotain galvanoituja nauloja, josta irtoaa sinkkiä ja muuta raskasmetallia? Ei varmaan olekaan järkevää hankkia isompia määriä tällaista purkupuuta polttopuukseen, kuten betonilautaa ym, mutta ehkä kuitenkin on perusteltua polttaa se määrä omissa uuneissa, mitä omista remonttitöistä tulee? Erään nuohoojan mukaan hormisto ei tykkää hyvää raudasta ja nauloista irtoavista palokaasuista, ja taas erään muurarin mukaan arinallisen tulisijan arinan käyttöikä lyhenee, jos siellä kuumennetaan metalleja polttopuun joukossa. Totta lienee kumpikin?
Vanhemman sukulaismiehen ohjeiden mukaan, kun kaadetaan koivua polttopuuksi, olisi se hyvä tehdä täyden lehden aikaan. Silloin kaadettu koivu kuivuu nopeasti, kun lehti käyttää rungossa jäljellä olevan kosteuden ja haihduttaa sen pois. Eli koivu, ja varmaan muutkin lehtipuut pitäisi kaataa ja jättää vielä karsimatta ja pilkkomatta. Koivussa on kuuleman mukaan tuohi se mikä nokee ja pikee tulisijat ja hormit, eli hyvän lopputuloksen saisi, kun kuorii koivun. Silloin lopullinen kuivuminenkin pinossa paranee.
Koivu yksinään poltettuna antaa parhaan lämpöarvon, koska siinä on kuumimmat palokaasut. Tämä ei ole kuitenkaan taas hyväksi vanhoille tulisijoille ja hormeille, jos ei nyt niin uusillekaan. Parempaan ja kestävämpään lämmitysratkaisuun pääsee, kun käyttää eri puulajeja sekaisin.
Havupuissa on lämpöarvo vähäisempi kuin koivussa ja kuusi varsinkin on hyvin räiskyväinen ja kipinöivä puulaji. Haapa ja leppä ovat lämpöarvoltaan lähes yhtä hyviä kuin havupuut, mutta ne palaa puhtaimmin. Olen kuullut sanottavan, että kun haapaa polttaa, ei tarvitse koskaan nuohoojaa. Tätä täytyy vielä kokeilla ainakin pönttöuuneissa, eli voisi lisätä haapaa vaikka viimeiseen pesälliseen enemmän. Pönttöuuneissa on poskikanavissa kohtia joihin ei nuohoojan suti tunnu ylettyvän. Joskus tulee pientä jälkikäryä, vaikka tuli on jo sammunut ja hiillos tummunut. Käry tulee poskikanavista, joissa karsta palaa vielä...? Savupellit on syytä jättää sen sentin auki.
Tulisijojen lämmittäminen on ihan oma prosessinsa, ja seuraan sen aina alusta loppuun, ennenkuin lähden muihin hommiin. Lämmityskauden aikana, kun niitä käytetään päivittäin, on syttyminen aina helppoa. Kun puu on kuivaa ja huoneenlämpöistä, onnistuu myös tämä päältäsytyttäminen. Vaikka ei se kuivan ja lämpimän puun altasytyttäminenkään juuri savuta, kun sytytysvaiheessa puiden koko ja määrä on pieni ja ladonta harva. Ei se ilmasto siitä enää sanottavasti lämpene, sytyttää ne sitten alta tai päältä. Kun sitten kylmiä puita yrittää sytyttää kylmenneessä tulisijassa syksyn kostealla, niin savuttamiselta ei voi välttyä. Siinäkin tietenkin hormien kierto ratkaisee paljon.
Lämpimässä leivinuunissa on hyvä kuivattaa ja lämmittää vaikka hellaan meneviä puita valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti