tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ostajan oma kuntoarvio vanhan talon kaupassa

Joskus voi käydä niin, että talo on ollut vuosikausia autiona, tai muusta syystä käyttämättä. Sitten se on askarruttanut ja arvelluttanut kyläläistä tai ohikulkijaa, jolla on vielä estetiikantajua ja kauneudenkaipuuta asumisympäristönsä suhteen. Jos asia on vielä niinkin onnellisella mallilla, että taloa ei ole missään vaiheessa ehditty pilaamaan sisäänrakennetuilla kylpyhuoneilla, niin talo suorastaan vaatisi saada uudet arvoisensa omistajat. Vanhojen rakennusten ja asumisympäristöjen säilyttämisen suhteen suurin voimavara olisi oman huomioni mukaan naisten asiaan innostumisessa. Me miehet kyllä innostumme sitten siinä mukana, mutta haluan nostaa maljani nyt naisille. Kippis!



Kun vanhaa taloa lähtee tarkastelemaan ostoaikeissa, voi siihen ottaa mukaan asiaan perehtyneen kuntotarkastajan, tai vanhaan rakennustapaan ja maanläheiseen elämäntyyliin perehtyneen kirvesmiehen. Kuitenkin itsekin taloa voi tarkastella ja ajattelin tässä vähän listata paikkoja, joita on hyvä talosta katsoa. Kuvan vanhassa ja kauniissa talossa, jota ei ole remonteilla pahemmin pilattu, lienee olevan nyt käynnissä tämä tarkastelun ja neuvottelun vaihe.

Luultavasti suurimmat ongelmat vanhan talon uudelleen käyttöönottamisessa asumis- tai vapaa-ajan asunnoksi ovat nykyihmisen vaatimukset asumisen suhteen. Kuvan talokin saattaisi olla vain muuttamista vaille asuttavassa kunnossa, sillä vaatimustasolla, mihin se on aikanaan rakennettu. Usein kuitenkin tämänkaltainenkin talo vielä saneerataan, eli peruspilataan. Pidän sitä harmillisena.
Itse tykkään puhua remontista tai korjaamisesta. Remontti on lainasana venäjän kielestä ja se tarkoittaa suomeksi korjaamista. Saneeraaminen on modernisointia.

Vuosikausia kylmänä ollut talo kyllä "haristuu ja ravistuu", koska kosteus viipyy sen rakenteissa. Silloin talo tarvitsee sitä pintaremonttia, mutta mitään suurempaa vahinkoa ei välttämättä ole tapahtunut.
Lähtökohdat on aika hyvät, jos riittävän korkea kivijalka on pitänyt alapohja- ja seinärakenteet kuivina. Lisäksi, kun vesikatto on ollut ehjä, eikä ikkunapenkit ole vuotaneet sadevettä runkorakenteisiin.

Kuntoarvioinnin voi aloittaa kierroksella alapohjan ryömintätilassa. Mukaan on hyvä ottaa taskulamppu ja puukko. Ryömintätilat on vanhoissa taloissa yleensä täynnä lasia ja romua ajalta ennen kunnallista jätteenkuljetusta. Siellä liikuttaessa kannattaa olla varovainen ja suojautua hyvin. Alapohjassa pitäisi olla kuivaa ja ilman kuuluu vaihtua hyvin. Jos jossain rakenteissa on lahon näköistä, niin puukolla kannattaa koittaa, että kuinka paljon ja kuinka syvälle.

Jos kysymyksessä on hirsitalo, niin ulkoapäin voisi työntää puukolla ulkovuorilaudan ja kivijalan välistä alahirteen. Siellä lahoa voi olla hieman enemmänkin, eikä asia ole vielä mahdoton. Alahirsi voi olla ulkopinnastaan pehmentynyt, mutta sisäpinnastaan täysin kova. Silloin riittää alahirren pintapaikkaaminen. Myös ikkunoiden alapuolista hirttä voisi koittaa puukottaa, sekä ikkunakarmien ja pokien alapuuta.
Talon ulkopinnassa kivijalan päällisten tippalankkujen, ulkolaudoituksen, ikkuna- ja ovikarmilautojen kuntoa voisi myös tarkastella silmämääräisesti ja sormituntumalla.

Talon lattioita voisi kuormittaa hyppimällä talon sisällä kohtuullisesti. Lattiat tietenkin tärisevät, mutta isompi notkuminen voi kertoa jostain kannatinpalkkien pettämisestä tai niiden perustusten liikkumisesta.
Välikattorakenteissa kannattaa tarkkailla, että näkyykö merkkejä vanhoista vesikattovuodoista. Ylimmällä puruvintillä kannattaa tutkia vesikaton alapintaa ja sen mahdollisia vuotokohtia. Niitä olisi paras tutkia vesisateella. Kaikki pienet reiät peltikatossa ei ole kovin vaarallisia, silloin kun talossa on puruvintti, jossa ilma vaihtuu hyvin. Savupiippujen juuret kannattaa tarkastaa vuotokohtien varalta. Jos vesikatossa on isompia vuotoja ollut jo pitkään, niin sen alapuolisessa ruodelaudoituksessakin voi olla lahoa. Jos alakerran katossa on jälkiä vesivuodosta, niin yläpuolelta puruvintiltä kannattaa siltäkohdin kaivaa kattolaudoitusta ja kannatinpalkkeja esille.
Vesikatolla voi tutkia, että onko pelti kovin ruostunutta. Tai onko tiilet sammaloituneet, liikkuneet tai halkeilleet. Tai onko huopakatto sammaloitunut ja hapertunut. Katolla liikkuessa olisi hyvä olla turvavaljaat käytössä ja tapaturmavakuutukset kunnossa.

Tulisijat voi katsoa itse silmämääräisesti, että onko tulipesät ja leivinuunin holvi ehjiä. Leivinuunin pohja, eli arina voi olla painunut, mutta sen korjaaminen ei ole vaikea tehtävä. Holvin korjaaminen onkin jo hankalampi juttu. Tulisijat ja hormit kannattaa tutkituttaa nuohoojalla ja kysellä hänen mielipidettään ja käyttöohjeita niiden suhteen.

Kaikkea lahoa ei ole pakko korjata ollenkaan, kunhan lahoamisen saa pysähtymään. Remontoidessa kannattaa miettiä sen syyn ja seurauksen suhdetta, mistä vaurio on johtunut. Samalla kun korjaa seurauksen, on hyvä poistaa myös syy, ettei vaurio siltäosin uusiudu. Tärkeää on suunnitella ja aikatauluttaa tarpeelliset remontit omiin käytettävissä oleviin resursseihin. Antiikin filosofien elämänviisautta haluan taas tässäkohdin toistaa, eli "tunne itsesi" ja "muista kohtuus". On hyvä hamuta ja haalia itselleen sitä, minkä voi hallita.

Jos jollain tulee mieleen hyviä tarkastelukohteita tai muuta ajatusta vanhan talon arvioimiseen liittyen, niin tähän kommenttiosioon voi listaa jatkaa.  

6 kommenttia:

  1. Itse kiinnitin tässä torpassa ensimmäisenä huomiota tuoksuun. Puuttui kokonaan se ns. mummonmökin tai kesämökin haju, joka jonkinasteisena oli havaittavissa lähes kaikissa muissa katsomissamme (joissa kyllä sitten olikin erilaisia lastulevy/muovi/lasivillaratkaisuja paikkapaikoin tai jopa näitä nykyajan hömpötyksiä kuten sinne tänne juoksentelevaa vettä).

    Listaamasi kohdat onkin sitten tullut nyt vuoden mittaan pikkuhiljaa katsottua läpi. Olisihan se venyttänyt ostopäätöksen tekemistä ainakin tunnilla, jos olisi suuremmin lähtenyt tarkastelemaan. :)) (Kohtuuton hyppiminen olisi kyllä kannattanut toteuttaa kiinteistönvälittäjän ilmeen näkemiseksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtuus kaikessa, kuten hyppimisessäkin. ;-)
      Tuo vanhan talon haju on hyvä huomio. Omaan nenään kannattaa myös luottaa ja jos ei luota, niin tuttavapiirissähän voi olla joku vielä herkkänenäisempi. Hänet voi pyytää mukaan talokatselmukseen. Hajuasiasta olen kirjoittanut oman juttunsa.

      http://puusuutari.blogspot.fi/2014/01/haju-vanhassa-talossa.html

      Poista
  2. Vanhan säästäminen on ollut ajatuksissani juuri tänään. Katselen ikkunastani vanhassa Neristanissa kun naapurin museoidussa ja kaupungin omistamassa talossa tehdään kattoremonttia. Kaikki vanhat kauniit ja ehjät tiilet heitellään vaihtolavaan. Kävin tiedustelemassa asiaa, mutta vastaus oli, että niiden kantaminen ehjänä ja puhdistaminen tulisi kalliiksi. Miksi ei annettu jollekin vanhasta kiinnostuneelle purku-urakkaa. Tällä alueellakin olisi ollut kaksi kiinnostunutta, mutta ei kuuemma saa myydä eikä antaa kaupungin omaisuutta.Harmittaa:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kattoremontit nykyrakentamisessa ja korjaamisessa edustavat parhaimmillaan ja pahimmillaan saneeraamista, jossa siivotaan "vanha ja huono" pois ja tuodaan "uusi ja tehokas" tilalle. Todennäköisesti sinne Neristaniin talon katolle laitetaan muovipinnoitettu valmispelti, joka ei koskaan voi saavuttaa samaa käyttöikää, kuin vanha tiilikatto huollettuna vielä kestäisi. Omasta mielestäni tämä toiminta vanhoja rakennuksia kohtaan edustaa kulttuurin rappiota ja perikatoa. Itsestään ylpeän ja itsetietoisen kulttuuripiirin alennustilaa.

      Voihan olla, että sinne tehdään uusi tiilikatto uusista savitiilistä, tai saumapeltikatto perinteisin menetelmin. Kumpikin kattoratkaisu on hyvä, niin uuteen kuin vanhaan taloon.

      Se, etteikö vanhoja tiiliä voisi ottaa alas ehjänä, tai lahjoittaa uuteen käyttöön, on taas valehtelua ja älyllistä laiskuutta. Siellä kattotyössä on kuitenkin nosturit käytössä, joten tiilien ehjänä alas laskeminen ei lisäisi kustannuksia, kuin ehkä parilla sadalla eurolla. Kuitenkin kattoremontit on niin hyvin hinnoiteltu, että uuden katon kokonaisurakassa voidaan puhua usein kymmenistä tuhansista euroista.

      Tässäkin kaupungin viranhaltijat on valjastettu markkinoiden edunvalvojiksi. Kun mahdollisimman paljon vanhaa rikotaan, niin omatoimirakentaja ja remontoija joutuu ostamaan kaupasta uutta. Kulutuskysyntä varmistuu kun kierrätystä hankaloitetaan.

      Tässä parisen vuotta sitten sain käydä hakemassa vanhan talon yhden huoneen lattialaudat ilmaiseksi, kunhan itse purkaisin lattian. Purkamisella oli kiire, koska sen saneerausporukan aika ei riittänyt lattialautojen ehjänä irroittamiseen. Olisivat pilkkoneet moottorisahalla kaatopaikkalavalle. Itselläni aikaa kului parinkymmenen neliön huoneen lattian purkamiseen noin puolitoista tuntia. Sen jälkeen alkoi isänä rykimään, että ”taisit kuitenkin saada aika halvalla hyvää lattialautaa”.
      Kuitenkaan kaikki vanhat lautalattiat ei ole yhtä helppoja tai nopeita purkaa.

      Tässä vielä osoitelinkki teksiini, jossa juttua tiilikaton huoltamisesta. Ei näytä olevan suoraan klikattavissa, mutta kopioimalla ja liittämällä löytyy:

      http://puusuutari.blogspot.fi/2013/03/vanhan-tiilikaton-huoltomaalaus.html

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi, kävin kurkkaamassa linkin. Meillä ei ollut tiilikattoa kun ostimme tämän talon, mutta vanha ja paksu konesauma peltikatto on ja se on hyvä. Ihmettelen miten naapuri laittoi piharakennukseen muovisen katon, joka kuumennettiin kulmista kiinni, on kuulemma todettu hyväksi teollisuushalleissa. Se on kamala. Toinen naapuri meinasi laittaa samanlaisen, mutta onneksi kysyi rakennusvalvonnasta ensin, eikä saanut lupaa. Neristanin talothan ovat suojeltuja, mutta kukaan ei valvo ja siksi täällä näkyy esim alumiinisia ikkunoita. Kuulemma kelpaa, jos on vanhan malliset. Kyllä ne silti rumalta näyttävät ja vanhat saa aina korjattua.

      Poista
    3. Ikkunoissa tuo "vanhan mallin mukaan" tehty, käsitetään ruutujaoksi. Kuitenkin sen näkee jo kilometrin päästä ja sokea kepilläänkin, että alumiinipuitteisessa ikkunassa kysymys on vain halpahintaisesta jäljitelmästä.

      Vanhan ikkunan korjaaminen voi kyllä tulla monin verroin kalliimmaksi, kuin tuollaisen uuden teettäminen, jos tekijä on tuntipalkalla ja tykkää viettää aikaa sen parissa. Siinä kannattaa pyytää kokonaishinta-arviota, josta ei paljon poiketa. Parasta on kuitenkin, jos työn voi tehdä itse.

      Tuossa tekstissä kerron jotain ikkunoiden korjaamisesta:

      http://puusuutari.blogspot.fi/2013/01/ikkunat-kuntoon-ja-vahan-muutakin.html#comment-form

      Poista