perjantai 9. syyskuuta 2016

Väärin korjattu

Tuo on tietysti vähän vahvasti sanottu, mutta minun ja monen muunkin mielestä hirren korjaaminen ja sen korvaaminen uretaanivaahdolla on väärin. Täällä työ oli tehty -80 -luvulla, joten sen aikaisten remontointitapojen mukaan se ei ollut väärin, vaan uusinta uutta. Ei siis voida kovasti syyttää työn tekijöitä tai teettäjiä. Nyt vauriot oli nähtävissä jo päällepäin, vaikka ei korjauksissa vieläkään ollut mitään väärää kuntokartoittajan mielestä. Kuitenkin muurahaiset juoksi pitkin kivijalkaa ja pitivät pesäänsä lahonneessa ja kosteassa alahirressä.   





Nurkassa oikealle oli vanhaa vauriota ja kuivalahoa pienen matkaa, johon silloin ei oltu kajottu. Tai se oli syntynyt edellisen remontin jälkeen. Vasemman puolen seinusta oli ollut alahirsien osalta auki siinä remontissa. Vanhan lahonneen alahirren ja lattiatäytteen väliin oli ruiskutettu uretaanivaahtoa. Myös ulkovuorilautojen saumat oli liimattu kiinni silikonilla. Maalikin on jotain lateksin tapaista, joten kosteus oli siellä hyvin muhinut ja pehmentänyt alahirret, jotka olivat märkiä nytkin. Vesi tirisi pehmeästä puusta pois, kun sorkkaraudalla sitä puristi kivijaan ja puun välistä.





        
Niin olen ymmärtänyt, että vesi läpäisee esim. maalikerroksen kaasuna, eli höyrynä pienemmistä huokosista, kuin sitten tiivistyneenä nesteeksi. Nyt sen nestemäisen veden poisvaluminen oli estetty ja varmistettu vielä sillä, että kivijalan ja alatippapuun välinen sauma oli liimattu kiinni silikonimassalla. Normaali kosteus ei päässyt haihtumaan sisälle lattiatäytteisiin, josta se olisi tehokkaasti myös haihtunut, koska hirren takana oli uretaanivaahto. Mutta ei myöskään ulos, muovimaalin ja silikonisaumojen ansiosta.  





**********

Pari päivitystä vanhempiin teksteihin:






6 kommenttia:

  1. Harmi vain, että uretaanivaahtoa vieläkin käytetään hirsirakennuksissa esimerkiksi ikkunoita vaihdettaessa. Ystäväni tappeli ikkunafirman kanssa, koska ei halunnut uretaania taloonsa. Vaihtoehtoja ei kuulemma ollut. Muistan lapsuudestani miten naapurin hirsitaloa tiivistettiin poraamalla ulkolaudoitukaeen reikiä ja ruiskuttamalla niistä uretaanivaahtoa laudoituksen alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä valkoisia vaahtolaikkuja tulee vielä joskus vastaan, kun vanhoja taloja remontoin. Joku siitä sanoi minulle aikanaan, että se on humpuukivaahtoa...?

      Sitten muistan joitakin vuosia sitten, että rakennusperinteen arkkitehti Teuvo Ranki sanoi soittajalle radiossa, että uretaanivaahtoa voisi käyttää ikkunoiden kiinnittämisessä, kunhan vaahtoa on jotain yksi kolmasosa tilketilavuudesta ja vain ulkopuolella. Sisäpuolelle pellavarivettä, ilmeisesti hengittävyyden takia.
      Mutta itse suosittelen pelkästään pellavaa, ja onhan se nyt ihan selkeä vaihtoehto! ;-)

      Poista
  2. Sulla on mielenkiintoinen blogi; selailin tässä kaikki jutut läpi... Tunkkeja tms. ei kuvissa juuri näy, mutta mieleen tuli, että alahirsiä vaihtaessasi nostatko seinää millään, vai miten tuet seinää siinä välissä kun vanha hirsi on poistettu ja uutta parrua et ole vielä paukuttanut seinään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista ja kysymyksestä. Minä teen näitä hirsikorjauksia ns. pelkkana, eli tasasivuisista palkeista / hirsistä. Ne voi lekalla jysäytellä sivulta paikalleen. Teen korvaushirrestä vähän korkeamman, kuin on sahattu aukko, ja takasyrjä on höylätty vähän viettäväksi, joten uusi hirsipalkki kiilaa hirsiseinää ylös aavistuksen mennessään paikalleen. Hirsipalkkien pinnat höylään ja kulmia pyöristän.
      Mutta seinä ei kuitenkaan painu alas, kun sieltä poistetaan lahoa hirttä tietäen, että ei aiheuteta painumista. Hirsikehikossa paino jakaantuu laajalti hirsien välisen kitkan, kulmien ja tapitusten takia. Myös kulmien takaiset seinät tukevat, kun päätyseinältä poistetaan kerrallaan kolmannes, tai joskus puoletkin alahirren mitasta. Tämän artikkelin talon päätyseinä oli ehkä 4.5 metrin mittainen.

      On kuitenkin toinen asia, kun entisöidään ja korjataan näkyviin jääviä hirsiä, joissa avo-, tai umpivaraus, jossa hirret lasketaan ylempi alemman päälle. Silloin tunkkeja tarvitaan. En juurikaan tee niitä töitä.

      Itse olen remonttikirvesmies rakennusperinteen hengessä. En restauroija tai konservaattori. Ajattelen kokonaistaloudellisesti ja kustannustehokkaasti, ja olen työnantajien kanssa neuvotteleva timpuri.

      Poista
    2. Kiitos, tämä selvensi. Olen tehnyt mainitsemiasi näkyviin jääviä hirsivaihdoksia; lähiaikoina tulee kuitenkin tehtäväksi piiloon jäävä sellainen. Taidanpa tehdä parruilla ja pätkinä, ei tartte tunkkailla. Tuolla on hirsihommistani: http://perunakuoppa.blogspot.fi/ .

      Poista
    3. Hyvä juttu, jos täältä löysit vinkkiä tekemiseesi. Vähän jo blogiasi vilkaisin ja näyttää siellä olevan myös paljon luettavaa ja hyviä kuvia tekemisistäsi. Käyn tutustumassa siihen joskus sopivalla aikaa.

      Mukavaa syksyä teille perunakuopan kulmille!

      Poista