Ei ole tänäkään vuonna alkutalven pimeys ja vesisateet lannistaneet mieltä. Marraskuun aika on kulunut vanhaan taloon lattioita tehdessä. Paljon ajatuksia ja ajattelun aiheita on ollut, mutta niistä kirjoittaminen on usein työläämpää työtä, kuin se lattioiden tekeminen.
Oma tekemiseni on pientä näpertelyä rakentamisen ja rakennusperinteen asiassa, mutta koitan miettiä ja tarkastella niiden periaatteita tässä tekemisteni lomassa. Tykkään myös kysellä ja kuunnella itseäni viisaammilta niitä ajatuksia, koska silloin voin jotain lisää oppia.
Rakenteiden hengittävyys on se teema, joista vanhojen talojen remonteissa useimmiten keskustellaan. Hengittävyydellä tarkoitetaan rakenteessa vesihöyryn ja kaasujen läpäisykykyä. Mutta myös kykyä sitoa, tai puskuroida kosteutta ja luovuttaa sitä. Muovitetuilla ilmansulkupapereilla ja höyrysuluilla hankaloitetaan ja estetään tuota kosteuden siirtymistä, esim. takaisin huoneilmaan. Kuin myös muovitetuilla maaleilla, liistereillä, tapeteilla, muovimatoilla, yms. Silloin se voi pisaroitua ja tiivistyä rakenteiden sisälle. Puhutaan siitä, että rakenteen sisäpuolisen pinnan höyrysulkutiiveyden pitäisi olla viisinkertainen ulkopuoliseen verrattuna, että lämmitetyssä rakennuksessa kosteus ei tiivistyisi eristeisiin. Ja se mikä kuitenkin sinne tiivistyy, voisi siirtyä siitä ulospäin. Lämmin ilma siirtyy sisältä ulospäin, ja vie rakenteesta kosteutta mennessään. Aiheesta on hyvä sivu myös Perinnemestarilla.
Yhden rakennustarvikeliikkeen asiantuntijalta sain taannoin hyvän luennon aiheesta, ja hän kritisoi Hunton -tuulensuojalevyn käyttöä vanhan talon ulkopinnassa, ja silloin lattiarakenteissa. Kuitenkin rakennesuunnittelijat käskevät tuulensuojalevyä käyttämään myös lattiarakenteissa alimmaisena, ja tuolla tuotemerkillä on nykyään parhaat edustukset rakennustarvikeliikkeissä.
Syynä tuolle kritiikille oli juuri se, että Huntonissa on vahva bitumikerros ulkopinnassa, eli vahva höyrynsulkutiiveys. Sisäpinta tarvitsisi kuulemma silloin jo höyrynsulkumuovin. Siispä luovun mieluusti vahvoista bitumikerroksista tuulensuojana.
Lämpimän ilman, ja sen mukana kosteuden siirtyminen sisältä ulospäin on aika helposti ymmärrettävissä oleva asia, kun puhutaan asuinkäytössä olevasta talosta, jossa on normaali huoneilman lämmitys. Mutta jos rakennuksessa ei ole jatkuvaa peruslämpöä, nuo kosteustekniset jutut vähän muuttuu lämmityskausien ja vuodenaikojen mukaan. Omasta mielestäni kyllä jatkuva peruslämpö jossain kesämökissä tai vapaa-ajan asunnossa edustaa ekoterrorismia, vaikka en tuota ilmastonmuutosvouhotusta itse allekirjoita. Mutta ei vielä lipsuta aiheesta, sillä tämänhetkinen työmaani on tuollaisten lattioiden parissa, jossa rakennus tulee olemaan osan vuodesta kylmillään.
Koska olen henkisesti maalainen ja tavallaan myös yksinkertainen ja suoraviivainen mies, niin vetelen mutkia vähän suoriksi omaan tutkimustyöhöni ja elämänkokemukseeni nojaten. Tykkään rakentaa aina lattioiden trossipohjan umpeen laudoitettuna, koska se jo antaa rakenteelle tuulensuojatiiveyttä. Sitten trossilaudoituksen päälle laitan tuulensuojaksi puukuitulevyn ilman tuulensuojapinnoituksia. Eli rakenteen sisäpuolisen puukuitulevyn ulkopuolelle. Talojen alapohjissa useimmiten tuuletuksen ilmavirtaukset on matalia, ja alimmaisena on jo tuo umpilaudoitus. Pelkkä puukuitulevy antaa ymmärtääkseni parhaimman mahdollisuuden kosteusvaihteluiden siirtymisille suuntaan ja toiseen. Tässä rakenteessa ei myöskään sääolosuhteet rasita tuota puukuitulevyä. Lattiaeristeeksi, eli täytteeksi kannamme talkoilla kutterinlastua, jota saamme lavallisen pihalle. Minulla tuo puruimuri/puhallin odottaa vielä rakentamistaan. Moottori ja ropelikko on ollut olemassa jo vuosia. Lattiaan päällimmäiseksi tulee lauta, joka maalataan ja sen alle ilmansulkukartonki ilman höyrynsulkukerrosta.
Tällaisen kumpaankin suuntaan höyrysuluttoman rakenteen uskoisin olevan aika hyvä takuu myös homeongelmattomaan asumiseen. Homeet ovat sieniä, ja sienillä on erittäin tärkeä tehtävä ekosysteemissä, jotta elämä voisi maapallolla jatkua. Kaikki lahopuukin on sienien lahottamaa, eikä kaikkea kuivalahoa vanhasta talosta tarvitse vaihtaa uuteen, sanoo Talotohtori. Homeiden esiintyminen voi joskus olla taloissa ongelma, mutta ihan joka kerta niiden kanssa ei kannata kovasti hermoilla. Itse ajattelen, että lahoja ja homehtuneita rakenteita pitää mahdollisimman paljon vaihtaa ja uusia. Olosuhteet, jotka homekasvustot on rakenteeseen mahdollistaneet, pitää poistaa. Tämä on se vanha syy ja seuraussuhteen periaate. Ongelmaan johtaneet syyt pitää korjata samalla kuin siihen johtaneet seurauksetkin. Eli lahoamiset ja homehtumiset. Puukuitulevyt ja ilmansulkupaperit toimivat myös suodattimina, esim. kuivalahojen ja eristeiden pölyhiukkasten huoneilmaan pääsemistä vastaan.
Loppujen lopuksi perinteinen rakennustapa on helpoimmin järkeenkäypää ja terveellistä, koska se on osa luonnonvalintaa. Ei menneet sukupolvet ja esi-isämme ole sen enempää hyvän rakennusmateriaalin päälle ymmärtäneet, kuin mekään tänä päivänä. Heillä vain oli onneksemme käytettävissä pelkät luonnonmateriaalit. Meidän aikoina teollisuuden ongelmajätteitä on haluttu loppusijoittaa asuntorakentamiseen, ja nykyään vielä kiertotalouden nimissä.
Ehkä asiat ovatkin lopulta vain abstraktioita, eikä mikään ole sitä miltä näyttää.
Oma tekemiseni on pientä näpertelyä rakentamisen ja rakennusperinteen asiassa, mutta koitan miettiä ja tarkastella niiden periaatteita tässä tekemisteni lomassa. Tykkään myös kysellä ja kuunnella itseäni viisaammilta niitä ajatuksia, koska silloin voin jotain lisää oppia.
Rakenteiden hengittävyys on se teema, joista vanhojen talojen remonteissa useimmiten keskustellaan. Hengittävyydellä tarkoitetaan rakenteessa vesihöyryn ja kaasujen läpäisykykyä. Mutta myös kykyä sitoa, tai puskuroida kosteutta ja luovuttaa sitä. Muovitetuilla ilmansulkupapereilla ja höyrysuluilla hankaloitetaan ja estetään tuota kosteuden siirtymistä, esim. takaisin huoneilmaan. Kuin myös muovitetuilla maaleilla, liistereillä, tapeteilla, muovimatoilla, yms. Silloin se voi pisaroitua ja tiivistyä rakenteiden sisälle. Puhutaan siitä, että rakenteen sisäpuolisen pinnan höyrysulkutiiveyden pitäisi olla viisinkertainen ulkopuoliseen verrattuna, että lämmitetyssä rakennuksessa kosteus ei tiivistyisi eristeisiin. Ja se mikä kuitenkin sinne tiivistyy, voisi siirtyä siitä ulospäin. Lämmin ilma siirtyy sisältä ulospäin, ja vie rakenteesta kosteutta mennessään. Aiheesta on hyvä sivu myös Perinnemestarilla.
Yhden rakennustarvikeliikkeen asiantuntijalta sain taannoin hyvän luennon aiheesta, ja hän kritisoi Hunton -tuulensuojalevyn käyttöä vanhan talon ulkopinnassa, ja silloin lattiarakenteissa. Kuitenkin rakennesuunnittelijat käskevät tuulensuojalevyä käyttämään myös lattiarakenteissa alimmaisena, ja tuolla tuotemerkillä on nykyään parhaat edustukset rakennustarvikeliikkeissä.
Syynä tuolle kritiikille oli juuri se, että Huntonissa on vahva bitumikerros ulkopinnassa, eli vahva höyrynsulkutiiveys. Sisäpinta tarvitsisi kuulemma silloin jo höyrynsulkumuovin. Siispä luovun mieluusti vahvoista bitumikerroksista tuulensuojana.
Lämpimän ilman, ja sen mukana kosteuden siirtyminen sisältä ulospäin on aika helposti ymmärrettävissä oleva asia, kun puhutaan asuinkäytössä olevasta talosta, jossa on normaali huoneilman lämmitys. Mutta jos rakennuksessa ei ole jatkuvaa peruslämpöä, nuo kosteustekniset jutut vähän muuttuu lämmityskausien ja vuodenaikojen mukaan. Omasta mielestäni kyllä jatkuva peruslämpö jossain kesämökissä tai vapaa-ajan asunnossa edustaa ekoterrorismia, vaikka en tuota ilmastonmuutosvouhotusta itse allekirjoita. Mutta ei vielä lipsuta aiheesta, sillä tämänhetkinen työmaani on tuollaisten lattioiden parissa, jossa rakennus tulee olemaan osan vuodesta kylmillään.
Koska olen henkisesti maalainen ja tavallaan myös yksinkertainen ja suoraviivainen mies, niin vetelen mutkia vähän suoriksi omaan tutkimustyöhöni ja elämänkokemukseeni nojaten. Tykkään rakentaa aina lattioiden trossipohjan umpeen laudoitettuna, koska se jo antaa rakenteelle tuulensuojatiiveyttä. Sitten trossilaudoituksen päälle laitan tuulensuojaksi puukuitulevyn ilman tuulensuojapinnoituksia. Eli rakenteen sisäpuolisen puukuitulevyn ulkopuolelle. Talojen alapohjissa useimmiten tuuletuksen ilmavirtaukset on matalia, ja alimmaisena on jo tuo umpilaudoitus. Pelkkä puukuitulevy antaa ymmärtääkseni parhaimman mahdollisuuden kosteusvaihteluiden siirtymisille suuntaan ja toiseen. Tässä rakenteessa ei myöskään sääolosuhteet rasita tuota puukuitulevyä. Lattiaeristeeksi, eli täytteeksi kannamme talkoilla kutterinlastua, jota saamme lavallisen pihalle. Minulla tuo puruimuri/puhallin odottaa vielä rakentamistaan. Moottori ja ropelikko on ollut olemassa jo vuosia. Lattiaan päällimmäiseksi tulee lauta, joka maalataan ja sen alle ilmansulkukartonki ilman höyrynsulkukerrosta.
Tällaisen kumpaankin suuntaan höyrysuluttoman rakenteen uskoisin olevan aika hyvä takuu myös homeongelmattomaan asumiseen. Homeet ovat sieniä, ja sienillä on erittäin tärkeä tehtävä ekosysteemissä, jotta elämä voisi maapallolla jatkua. Kaikki lahopuukin on sienien lahottamaa, eikä kaikkea kuivalahoa vanhasta talosta tarvitse vaihtaa uuteen, sanoo Talotohtori. Homeiden esiintyminen voi joskus olla taloissa ongelma, mutta ihan joka kerta niiden kanssa ei kannata kovasti hermoilla. Itse ajattelen, että lahoja ja homehtuneita rakenteita pitää mahdollisimman paljon vaihtaa ja uusia. Olosuhteet, jotka homekasvustot on rakenteeseen mahdollistaneet, pitää poistaa. Tämä on se vanha syy ja seuraussuhteen periaate. Ongelmaan johtaneet syyt pitää korjata samalla kuin siihen johtaneet seurauksetkin. Eli lahoamiset ja homehtumiset. Puukuitulevyt ja ilmansulkupaperit toimivat myös suodattimina, esim. kuivalahojen ja eristeiden pölyhiukkasten huoneilmaan pääsemistä vastaan.
Loppujen lopuksi perinteinen rakennustapa on helpoimmin järkeenkäypää ja terveellistä, koska se on osa luonnonvalintaa. Ei menneet sukupolvet ja esi-isämme ole sen enempää hyvän rakennusmateriaalin päälle ymmärtäneet, kuin mekään tänä päivänä. Heillä vain oli onneksemme käytettävissä pelkät luonnonmateriaalit. Meidän aikoina teollisuuden ongelmajätteitä on haluttu loppusijoittaa asuntorakentamiseen, ja nykyään vielä kiertotalouden nimissä.
Ehkä asiat ovatkin lopulta vain abstraktioita, eikä mikään ole sitä miltä näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti