Työ tekijäänsä opettaa

Pinkopahvi kattoon

Pinkopahvin asennus seiniin on helppoa ja yksinkertaista hommaa. Kattoon pinkopahvin asennus yksin työskennellessä on jo vähän hankalampaa. Mutta sekin onnistuu, kun vähän miettii ensin ja tekee vasta sitten. 

Minä olen tehnyt tällaisen lautakehikon, nyt ohuesta paneelista, jonka toisen pään saranoin seinään sopivalle korkeudelle. Eli melkein kiinni kattoon. Toinen kuva osoittaa sen paremmin, ja siinä saranan lehdet on alaspäin. 

Pystytuki on noin sentin liian pitkä ja sillä voi kehikkoa laskea ja nostaa. Pinkopahvi kannattaa rullata tiukalle ja viedä rulla kehikon päälle, jossa se vedetään auki. Sitten pystytuella kehikko nostetaan melkein kattoon kiinni. 

Sen jälkeen pahvi laitetaan kohdalleen ja sen keskiosasta työnnetään löysät reunoihin päin. Sitten pystytuella keskikohdasta kehikko kattoon kiinni. Kaksikin pystytukea olisi hyvä. 

Sitten pahvin päätyreunat nidotaan kattoon kiinni. Liimasauman alle jäävän pitkän sivun nidon myös kattoon kiinni ilman nupinauhaa. Kattolistan alle jäävät reunat tarvitsevat tietenkin nupinauhan vahvikkeeksi. 

Nitominen kannattaa tehdä siten, että ensi pahvin päätyihin muutama niitti keskelle. Sitten liimasauman alle jäävälle pitkälle sivulle muutama niitti keskelle. Sen jälkeen otetaan kulmista kiinni ja vedetään tiukalle ja niitataan kiinni. Siitä se sitten etenee. 

Pahveja kostutan hieman enemmän, kuin seinälle laitettuna. Pahveja limitän noin 15cm ja liiman levittämisen jälkeen lähden lastan kanssa tiivistämään saumaa keskeltä reunoihin päin. Yllättävän isotkin pussit kiristyy kuivaessaan, eli pinkopahvi on oikein mukava pinnoitusmateriaali, kun se antaa kohtuullisen määrän sähläämistä ja tunarointia anteeksi. 

Käytän itse paineilmanaulainta, jossa 25-35 mm pitkiä hakasia. Lyhyempiäkin hakasia on myynnissä. Työ on näin nopeampaa ja kustannustehokasta. Oikeat nupinaulat maksavat monin verroin enemmän kuin hakasnaulain ja hakaset. Naulaimen ei tarvitse olla mikään brändi -merkki. Hakasnaulaimella voi pinkopahvin naulata myös 12mm puukuitulevyn läpi, ja hakanen tarttuu kovaan puuhun. Itse en suosi pelkästään liimaamalla puukuitulevylle pinkopahvin asentamista. 

Tässä oli kaksi huonetta, joissa huonekorkeus 230cm ja neliöitä noin 16 molemmissa. Paljon isompia ja korkeampia huoneita en lähtisi yksin yrittämään. Toisessa huoneessa oli vielä vanha haltex katto, eli puukuitulevyt paikallaan. Toisesta ne oli otettu pois ja helmipaneelikatto esille. Sieltä varisi kuitenkin purua paneelien välistä, joten suosittelin pinkopahvia molempiin kattoihin. 

Kun pahvit oli leikattu, kostutettu ja järjestyksessä muovien välissä, niin niiden kattoon asentaminen oli parin - kolmen tunnin työ huonetta kohti. Kehikon siirtäminen muutaman minuutin työ. 

*****

Pinkopahvin tapetointi

Katossa pinkopahvi tietenkin maalattiin, mutta toisen huoneen seinille oli vanhan puukuitulevyn päälle asennettu pinkopahvi tasoitukseksi. Toisessa huoneessa pelkkä puukuitulevy jossa vanha tapetti vielä hyvin kiinni. Uudet tapetit oli nonwowen kuitutapetteja. 

Suosittelen aina pinkopahville paperitapettia ja selluloosatapettiliisteriä. Oikeaa perinteistä tapettia valmistaa Suomessa Pihlgren & Ritola, ja heiltä saa myös perinteistä selluloosatapettiliisteriä. Paperitapetti liisteröidään ja nostetaan heti seinälle, jolloin se vettyy yhtä aikaa pinkopahvin kanssa. Eli paperitapetti ja pinkopahvi vettyy ja kuivaa, eli kutistuu yhtäaikaisesti. 

Nyt kuitenkin tein työtä käskettyä ja laitoin nonwowen tapettia pinkopahville. Nostin heti liisteröinnin jälkeen tapetin seinälle, kun kuitutapetti ei taida paljon vettyä. Pinkopahvi sen sijaan vettyi, eli otti kosteutta itseensä ja turposi, niin kuin kuuluukin. Nyt vettyminen, eli turpoaminen, eli laajeneminen oli eritahtista. Kuivaminen oli hitaampaa ja kuivamisen jälkeen vähän saumat aukesivat. Niitä liisteröin uudestaan ja limitin tapettisaumoja päällekkäin nyt millin tai pari enemmän, kuin tavallisesti.

Lopputulosta voin pitää onnistuneena, koska työnantaja oli tyytyväinen. Leyseinälle nonwowen tapetin laittaminen on helppoa kuin pullan syöminen. Pinkopahville tapetointi on aina vähän spesiaalihommaa, ja nyt vähän vielä enemmän sitä. 

 

Käytännöllinen on kaunista

Aikaa oli kulunut nyt reilu kaksi vuotta talon ostamisesta, mutta vasta reilu vuosi siitä, kun korjasin talon alkuperäisiä ikkunoita. Siitä työstä oikeastaan lasken vasta remontin alkaneen.
Jo ensimmäisenä syksynä tein kiireellisempiä ensiaputöitä savupiipun yläpäässä, kun hormien väliset tiilet oli aikeissa kaatua hormiin. Muuta niin kiireellistä ei oikein ollutkaan. Myöhemmin sitten tiilikaton maalaamisen jälkeen massasin kamarien pönttöuunien savuhormit piipussa ja siitä työstä kertomalla tämän blogin aloitin. Jos kiinnostaa, niin kannattaa katsoa ensimmäinen kirjoitus.

Kun elettiin loppukesän ja alkusyksyn taitetta ajattelin vielä keskittyä talon sisäpintoihin. Takana oli pitkä kuuma kesä, tai siltä se oli tuntunut. Sadekaan ei ollut liiemmälti haitannut kesän töitä. Ajattelin vielä ennen syksyn tuloa saada tehdyksi siistiä sisäpintaa ja aloitin pinkopahvituksen.
Tässä työvaiheessa taas toteutin yhtä omaa kuningasajatustani ja laitoin hirsiseinään pinkopahvin alle palat rakennusfoliopaperia ikkunoiden alle ja ulkonurkkiin. Ikkunoiden alle siksi, että jos laitamme sähköpatterit, kiinteästi seinään tai irtopatterit niille kohdin, niin folio palauttaa heijastamalla lämpösäteilyä takaisin, mikä muuten heijastuisi hirsiseinään ja siitä kylmempään ulkoilmaan. Foliopaperin tuoteselosteessa sanotaan folion palauttavan 90% lämpösäteilystä takaisin. Talon ulkonurkkiin laitoin foliosuikaleet siksi, että nämä kohdat ovat lämpötaloudellisesti seinissä heikoimmat kohdat, eli kylmimmät. En usko, että hengittävyyden kannalta näillä olisi kovin suurta merkitystä, kun ne on vain nidottu hirteen kiinni.

Tapetit on Marickenin viimeisiä loppuvarastoja, mitä halvalla saimme, 3 - 7 euroa per rulla. Tapetit on oikeita paperitapetteja joissa ei ole värikuvoissakaan muovia. Tästä kannattaa ottaa aina selvä, että vaikka tapetti on paperia, niin usein väriaineissa on muovia ja sillä seinän sisäpinnan hengittävyys katkaistaan. Tai viimeistään sillä, että käytetään pinkkiä metyleeniselluloosaliisteriä. Itse suosin ja suosittelen aitoa selluloosaliisteriä, eli puhdasta luonnonainetta jota Sateenkaarivärit valmistaa tai tuo jostakin.
En ole näissä asioissa tieteentekijä enkä markkinamies, vaan edustan vanhan liiton näkökantaa, eli luotan osittain  kokemukseen ja osittain uskomukseen.

Pinkopahvin laittaminen on kohtuullisen helppoa ja tekijälleen kiitollista. Pinkopahvi antaa paljon epätasaisuutta anteeksi. Näissäkin seinissä pahvi oli kireänä ja pinkeänä seuraavan talven helmikuulle asti. Talvi oli perinteinen luminen pakkastalvi ja kolmeen kuukauteen ei lämpötila käynyt plussan puolella. Lämmityskausi oli pitkä ja rakenteet kuivuivat hyvin. Helmikuun puolella sitten huomasin ensimmäisenä yhdessä väliseinässä, kuinka pinkopahvi oli löystynyt. Kevääseen tultaessa löystymistä oli muissakin seinissä.

Tästä sitten vasta ymmärsin, että vanhan hirsitalon seinien pinkopahvittaminen olisi hyvä tehdä vasta ensimmäisen asumisvuoden lämmityskauden loppupuolella, kun rakenteet on hyvin kuivuneet. Hyvä olisi vielä, jos lämmityskauden aikana olisi kuiva pakkastalvi.

No vahingosta vihastuu ja se mikä ei tapa niin se ketuttaa. Ei muutamalla seinällä löystynyt pinkopahvi vaikuta asumiseen. Oikeasti vanhassa talossa vanhoissa pinkopahveissa on usein löysää ja kupruja.
Puu turpoaa ja kuivuu säteittäin, eli paksuusuunnassa. Huoneen korkeuden matkalla seinä voi nousta ja laskea ehkä useamman sentin. Asutussa ja tasalämpöisemmässä talossa ei kuitenkaan niin paljoa.

Keittiökaapit on vanhaa vuosikertaa, varmaan 1950-luvulta, ja täältä lähialueelta vanhasta talosta pois saneeratut. Puusuutarin taloon ne vielä kelpasi, mutta kirkkaan keltainen sai vaihtua havumetsän vihreäksi. Kaappien välistä keltainen vielä kuvassa näkyy, mutta se on paikattu.
Terästiskipöytä kahdella altaalla on käytännöllinen. Ja jos se on käytännöllinen, sen täytyy olla myös kaunis.

Leivinuuni sai pintaansa uutta rappausta ja maalia. Hellan peltisen puhkipalaneen paistouunin poistin ja muurasin sinne savukanavan kierrolla. Paistouunin suuluukku sai jäädä paikalleen. Vanha peltinen huuvakin oli ehjä.
Pönttöuunit kamareissa sai pintaansa uuden maailin ja helmipanelin hukkapätkistä tein niiden viereen halkolaatikot. Leivinuunin vieressä on talon alkuperäinen halkolaatikko.

Muutaman päivän polttopuuvarasto sisällä toimii talvella hyvänä ilmankostuttimena. Myös huoneen lämpöinen kuivunut polttopuu antaa enemmän lämpöä palaessaan, eli sen hyötysuhde on parempi. Kostean puun palaessa energiaa menee sen kuivumiseen, eli lämpöarvo kostealla puulla on huonompi.