En halua mainostaa tai "mustamaalata" täällä ketää, edes maaleista kirjoittaessani. Kuitenkin käytän tässä artikkelissani maaleista oikeita tuotenimiä ja käsitykseni perustuvat omiin kokemuksiini ja havaintoihini. Eli omiin mielipiteisiini.
Kellonsoittajan talo oli maalattu edellisen kerran joskus viisikymmentäluvun puolivälin tienoilla. Maali oli hyvin hilseillyt ja hituloitunut irti ja väri vaikutti hieman kellertävältä. Naapurin vanha isäntä kertoili kuin eilisestä päivästä, kuinka hänen talonsa oli maalattu perätysten kellonsoittajan talon kanssa. Maalarit olivat kantaneet pitkät tikkaat miehissä hänen pihaltaan kellonsoittajan talolle muutaman sata metriä. Hänen talonsa onkin vuosikymmenien aikana saanut useamman huoltomaalauksen ja uudet vuorilaudatkin, mutta kellonsoittajan talon huoltomaalaus venyi ehkä kuuteenkymmeneen vuoteen. Kun mietin ääneen sitä, että mikähän tämä sävy on tarkalleen mahtanut olla, kertoi naapurin isäntä empimättä, että maali tehtiin liituvalkoisesta vernissaan sekoittamalla.
Talon ikkuna-, ovi- ja nurkkapielet vaikutti ruskehtavilta, mutta yksikin vanhempi kylänmies jutteli keltaisista nurkkapielistä suntion, eli kellonsoittajan talossa.
Olen seurannut joillain vanhojen talojen korjaus- ja saneeraustyömailla, kuinka talon ulkopinnan vanha maali poistetaan kuumailmapuhaltimen ja speedheaterin kanssa kokonaan. Todella aikaavievää rapsuttelua ja kustannuksiltaa kallista. Joskus voi olla tarpeellistakin poistaa väärä maalityyppi ja paksut maalikerrokset laudasta, joka halutaan pelastaa ja joka on vanhaa ja laadultaan sekä profiililtaan arvokasta. Muussa tapauksessa se vanha maali mikä on kovaa kiinni kannattaa jättää. Hionta ja pesu riittää.
Itselläni on speedheater ja olen sitä käyttänyt maalinpoistoon pienemmissä esineissä kuin taloissa. Se on hyvä työkalu ja vanhat oikeat öljymaalit tuntuvat sillä lähtevän oikein hyvin. Joskus kuitenkin joissakin maaleissa kuumailmapuhallin on tehokkaampi. Varsinkin mäntypuussa speedheater lämmittäessään nostaa pihkan siihen puun pintaan. Pinnasta tulee kova ja hyvin kylläisen ja kyllästyneen näköinen. Tällaisen kylläisen puun kyllästäminen maaleilla on hankalampaa hommaa ja ehkä myös aika turhaa.
Kun talon ulkopinta on speedheaterin kanssa puhdistettu ja näin laudan ulkopinta tiivistetty, tarvittaisiin siinä varmasti joitain tartuntapohjamaaleja, että saataisiin varsinainen pintamaali siinä pysymään. Rakennusperinnekohteissa tuntuisi Uula-maali olevan käytetty ja hyväksytty tuotemerkki. Muiden taloja en ole maalannut kuin omiani, mutta työmailla sivusta seurannut.
Kun maalari seuraa ilman suhteellista kosteusprosenttia päivittäin joka aamu ja päättelee siitä, voiko tänään maalata, kuullostaa hänen työnsä aika salatieteelliseltä. Kun maalari on kaikkia näitä ohjeita noudattanut, mitä näihin Uulankin maaleihin liittyy ja kuitenkin seuraavana kesänä maali kuoriutuu paikka paikoin, niin missä meni vikaan? Oliko vika maalissa vai maalarissa.
Parikymmentä vuotta sitten seurasin yhden naapurin vanhan talon kunnostamista, johon hän haki korjausavustusta museovirastolta. Silloinen naapuri kertoi, että korjausavustus edellytti hänen käyttävän Uula-maaleja, jotka olivat siihen aikaan tosi kalliita muihin tehdasmaaleihin verrattuna. Uulan maaliresepti oli kuulemma niin salainen, ettei sitä kukaan tiennyt. Vuosia myöhemmin Uula julkisti maalireseptinsä, joka oli vernissaa ja väripigmenttiä. Sama maaliresepti, jonka maalarit sekoittivat viisikymmentäluvulla kellonsoittajan talon maalaustyömaalla. Vernissaa ja väripigmenttiä, joka oli liituvalkoista.
Mutta mikä lienee Uula-maalien resepti nykyään? Lieneekö mennyt tehdasmuovimaalien suuntaan?
Nykyisen puusuutarin talon maalaamiseen käytettiin Virtasen maalitehtaan neljän öljyn takuumaalia. Maalilla on hyvä maine, mikä on omiin korviin kantautunut ja se on vakuuttanut. Ne neljä öljyä on taas sitä reseptin salaista osaa, mutta maalia ohennetaan vernissalla. Siis oikeaa perinteistä öljymaalia.
Mitä tulee taas ilman suhteellisen kosteusprosentin seuraamiseen, niin maalikauppias vakuutteli, että sitä voi maalata vaikka sateella ja maali pysyy seinässä. Sateella maalaaminen ei ole tarkoituksenmukaista, mutta tätä taloa maalatessani toukokuun lopulla muutama sadekuuro yllätti. Rankin sadekuuro tuli ukkosrintaman mukana ja piiskasi talon aamupäivällä maalattua päätyä kohtuullisen rivakasti. Silloin oli toinen kerros maalattuna, mutta laudoituksesta ei huomannut, että maali olisi valunut. Kellertävä sadevesi oli värjännyt kuitenkin ikkunoita, joten sen päädyn maalasin kolmanteen kertaan. Nyt kolme vuotta myöhemmin mitään maalin irtoamista, kuoriutumista tai hilseilyä ei ole vielä tapahtunut. Oikea öljymaali hilseilee ja hituloituu vuosikymmenien aikana pois, niinkuin kellonsoittajan talollekin oli käynyt. Vanhan maalin poistamiseen käytin vain kuivaharjausta, eli irtoamassa olevan hilseen poistamista.
Peinteisellä öljymaalilla maalattaessa tartuntapohjamaaleja ei tarvita, eikä niitä pidä käyttää. Ensimmäiseen maalikerrokseen lisätään vernissaa, eli maalia ohennetaan vernissalla. Keitetty pellavaöljy, eli vernissa imeytyy puuhun ja ns. ankkuroi maalin puuhun kiinni. Puuveneen rakennuksessa käytettään pellavaöljyä kylmäpuristettuna kyllästämisessä. Pellavaöljyyn sekoitetaan lahosuojaa, joka pellavaöljyn mukana parhaiten imeytyy puun joka solukkoon. Tärpättejä on turha puuhun imeyttää ja pellavaöljy imeytyy tärpättejä paremmin. Tärpätti myös haihtuu puusta nopeasti pois, toisin kuin pellavaöljy. Puuveneessä pellavaöljy imeytetään puun läpi, mutta talon ulkopinnassa vernissalla öljymaali ankkuroidaan puuhun kiinni.
