Vihtoen viha viilenee, saunoen sappi sammuu

Aamupäivän nuohoustyön päätteeksi oli mukava viettää iltapäivää leppoisasti saunoen. Juhannussaunaan päästiin sitten vasta lokakuun viimeisillä päivillä.
Tekemistä jäi vielä seuraavallekin keväälle, kun saunakamari puuttuu oikeastaan kokonaan, mutta saunomista se ei estä.
Ensilöylyt tuli heitettyä, kun lauteista oli vasta ylätaso tehtynä. Senkin jälkeen on saunottu, ja on siinä jotain palkitsevaa istua siellä selkä noenmustaa hirsiseinää vasten löylyn laskeutuessa, muistellen mennyttä kesää ja saunaremontin eri vaiheita.
Tuskailin tuossa syksyn alussa yhden naapurimme vanhemmalle isännälle, että "kylläpä kuluu aikaa tämän saunan korjaamiseen". Hän siihen vastasi, että "kuluu kait, kun teet kaiken niin perusteellisesti".

Korjausrakentaminen ei ole hätäisen miehen tai naisen hommaa. Reilu viisi vuotta sitten tämän paikan ostin ja pian neljä vuotta olen täällä jo asunutkin. Vasta nyt sain saunan kylpemiskuntoon.
Uusia rakennuksia saisi paljon nopeammin käyttökuntoon, mutta itse haluan korjata vanhaa ja palauttaa jotain siitä vanhasta ajasta vielä tähän päivään.

Muuripata osoittautui oikein hyväksi veden lämmittämiseen. Veto on hyvä ja aika pienellä puumäärällä saa jo lämmintä vettä. Vanha muuripata oli suuluukuton, mutta tähän tein roikkuvamallisen suuluukun kipinäsuojaksi. Samalla se hillitsee turhan suurta vetoa.
Kiuas on jatkuvalämmitteinen, Turun telakalla kurssityönä aikanaan jonkun tulevan laivanrakentajan tekemä. Tulipesässä on ainepaksuutta varmaan vieläkin kymmenisen milliä, vaikka se on ollut jo vuosikausia käytössä edellisessä saunassa. Telakalla raudan kanssa ei ole tarvinnut pihistellä, ja näitä kiukaita siellä on valmistettu kurssityönä varmaan vähintäänkin satoja vuosien ja eri vuosikymmenien aikana. Siinä oli yhdellekin riskille miehelle totinen paikka nostaa se yksin Transitin kyytiin.
Kiuas oli jo aikansa palvellut, mutta pienellä hitsaamisella halusin antaa sillekin vielä vähän lisäaikaa. Kiviä ladoin siihen kahdeksankymmentä kiloa, joten löylyt on aika pehmeät ja riittää näinkin isoon saunaan, jossa kokoa lähes kolmekymmentä kuutiota.

Ison saunan lämmittäminen ja siellä saunominenkaan ei ole hätäisen miehen tai naisen hommaa sekään. Sauna on vanha savusauna ja siellä oli liki puolen saunan suuruinen kuivatuslava pellaville ja viljalle. Sitä ei kuitenkaan nyt tarvittu, joten poistin niistä kannatinhirsistä toisen. Seinän vieruisen kannatinhirren jätin, koska sen päälle voi laittaa vaikka rivin vesiastioita nurinpäin.
Sauna ei lämpene nytkään hetken mielihalusta, vaan siihenkin on varattava iltapäivän verran kiireetöntä aikaa. Saunominen täällä on harras tilaisuus, niinkuin se on ollut vuosisatoja ennen meitäkin menneillä sukupolvilla. Tunnelma siellä ilman sähkövaloa on aika kaukana pienen sähkösaunan tunnelmasta.

En kehdannut tehdä isoon saunaan pieniä lauteita, joten tilaa omalle liikkumiselle on riittävästi. Täällä on tilaa sopivasti yhdelle ja kahdelle saunojalle, ja myös saunavieraille.
Lauteet on neljä senttiä paksua tuppeensahattua haapaa. Reunat sahasin itse ja höyläsin käsikutterilla istuinpinnan. Laudepuiden reunat viistin pienellä käsihöylällä ja lautojen päädyt puukolla.
Perinteisen käsityön leimaa saa sillä, että ei käytä konehöylättyä mittatarkkaa puutavaraa, vaan työstää puun itse sopivan rouheasti. 

Noen mustaamaan hirsiseinään piti tehdä uudesta puusta pintapaikkaa vanhojen lauteiden kohdalle, jossa oli hirsiseinän sisäpinta lahonnut. Mustasin uuden puun nokivedellä, ja paikkaa ei nyt helposti edes huomaa.