torstai 21. maaliskuuta 2013

Rengaskaivon kunnostus

Palataan ajassa nyt saman vuoden alkukesän päiviin, jolloin puusuutarin mökin ulkovuorityö oli saatu tehtyä. Talo oli sen työn jälkeen tuulensuojatiivistetty ja asumiseen tarkoituksenmukainen. Seuraavaksi piti keskittyä työhön, joka olisi saatava tehdyksi ennen talven tuloa, jos talossa halusi lähelle nykymittapuun mukaan ympärivuotisesti asua.

Vettä ja viemäröintiä ei kellonsoittaja ollut taloon koskaan onneksi laittanut, joten talon peruspilaaminen jäi siltäosin itselle tehtäväksi.
Pihassa oli vanha kaivo joka oli piripintaan asti vettä täynnä. Kaivon betonirenkaat näytti hapertuneilta ja kaivoon oli ainakin vanha kaivonkansi lahonnut ja ämpäri pudonnut, ynnä muuta epämääräistä moskaa.
Kunnan vesijohto menee kyllä tien toisella puolella noin sadan metrin päässä, mutta halusin aloittaa elämisen vanhassa kellonsoittajan talossa sillä, että vanha kaivo kunnostetaan ensin. Tässä tapauksessa rakennetaan uudestaan samalle paikalle.

Vanhaan aikaan kaivon paikan määrittämiseen on sisältynyt osittain taikauskoa, kun vettä on etsitty pajunvarvun kanssa. Usko on luja luottamus ja vettä on voinut löytyäkin pajunvarvulla tai siitä huolimatta. Vähän käytännönläheisempi keino on ollut jo teollistuneena aikana sellainen, että maahan on laitettu pystyyn vaikka halkaisijaltaan tuuman tai pari oleva vesijohtoputki. Tämän sisälle on työnnetty vesiletku, jolla vettä on laskettu putken sisälle kohtuullisella paineella. Vesisuihku on pehmittänyt ja syönyt maata putken sisällä, joten putken painaminen käsipelillä maahan on ollut helppoa. Näin putkea on työnnetty maahan useita metrejä, kunnes putki on puhkaissut pohjavesisuonen ja putken päästä on vesi pulpunnut. Pohjavesisuonissa on ylipainetta. Jos vettä ei yhdestä paikasta löytynyt, vaihdettiin koeporauspaikkaa. Samantapaisella menetelmällä nykyäänkin sulatetaan jäätyneitä vesiputkia.

Kun kaivonpaikka oli löytynyt, laitettiin ensimmäinen betonirengas maahan sille paikalle ja lähdettiin kaivamaan maata pois renkaan sisäpuolelta. Rengas upposi maahan ja seuraava ja sitä seuraava rengas laitettiin päällekkäin. Kaivo syveni ja renkaat vajosivat alaspäin, kunnes kaivanto alkoi täyttyä vedellä.
Kaivossa olija lapioi maata ämpäriin ja apumies nosti ja tyhjensi ämpärin maanpinnalle.
Tällä tavalla renkaiden ulkopuolella maa pysyi tiiviinä, kun kaivannosta poistettiin vain se maa mikä oli tarpeen. Tämä maan tiiveys kaivon ympärillä on aika tärkeä juttu.
Tästä kaivonteon tavasta olen kuullut monilta ja viimeksi siitä kertoili yhden naapurin vanhaisäntä, joka on kaivonpaikkansa katsonut ja kaivanut tälläpelillä. Hän oli poikansa kanssa kaivanut yhdeksän metriä syvän kaivonsa parissa päivässä ja kaivo on tuottanut vettä jo yli viisikymmentä vuotta.

Puusuutarin tontilla kävi kaivurimies möyryämässä isomman kuopan, johon renkaat aseteltiin päällekkäin pystysuoraan. Kaivannon pohjalle laitettiin salaojasantaa ja renkaiden ulkopintaan tuli paksu rakennusmuovi. Kaivantoa täytettiin salaojasannalla ja pintaan sitä vanhaa pintamaata. Kaivannosta tuli pohjalta sitkeää sinistä savea, jonka kaivurimies vei lopulta tontilta pois. Itse en sitä siinä kohdassa tiennyt ja vasta myöhemmin kuulin Lounais-Suomen vesi ja ympäristövirastossa, että sitkeästä märästä savesta kannattaa leipoa ja taputella savipatja kaivon ympärille. Tämän päälle tulee kuivempi pintamaa. Savi pysyy tiiviinä eikä sitä routa riko. Näin pintavesien kaivoon pääseminen estetään aika hyvin. Savipatjaan tehdään myös kallistus kaivosta poispäin.







Kaivosta tuli nyt liki kuusi metriä syvä ja metrin syvempi kuin se ennen oli. Kaivon pohjalta löytyi myös vanhastaan vesijohtoputken pää, joka sinne on pystyyn työnnetty. Tällä putkella on tuotu vettä kaivoon syvemmältä vesisuonesta ja se on sinne painettu juuri tuolla käsipelillä. Olisiko vedentulo ollut joskus kaivon rakennusvaiheessa vähän huonompaa? Nyt kuitenkin kaivo täyttyi ja on pysynyt pian neljä vuotta lähes piripintaan asti täynnä. Talon tiilikaton peseminenkään painepesurilla ei paljoa kaivossa näkynyt.

Kaivon rakennuskustannukset olivat noin tuhannen euron luokkaa ja käyttökustannuksia ei ole. Kaivosta tulee vesijohtoputki taloon ja vesipumppuautomaatti on lämpimässä talon sisällä pesuhuoneessa vintin rappusten alla.
Veden laatu täyttää ruokavesikaivon ohjearvot, vaikka sateisena vuotena pintavesi pyrkii menemään kaivoon. Sitä varten on suunnitelmissani vielä kohottaa maanpintaa kaivon ympärillä ja kallistukset vielä reilummin kaivosta poispäin. Sen jälkeen voisin rakentaa kaivon ympärille kaivohuoneen, että vesi ei kaivon viereen edes sataisi.

Täällä Aurajoen jokitörmillä maa on niin vettä täynnä, että kaivonpaikkaa näyttää olevan turha etsiä. Kaivon voi kaivaa siihen mihin haluaa. Tämänkin kaivon pohja on muutaman metrin ylempänä kuin Aurajoen vedenpinta siitä parinsadan metrin päässä.




11 kommenttia:

  1. Kahvitauolla kurkkimassa uusinta juttuasi..

    Pyhä jysäys! Kyllä olet halvalla kaivon saanut. Meillä on parhaillaan mietinnässä kaivautetaanko oma kaivo vai pitäisikö liittää talo kunnalliseen vesijärjestelmään. 150-160 metriä on kallis matka vedelle lämpökaapeleineen.

    Pistää miettimään nyt tarkkaan. Oman kaivon kohdalla olemme olleet hieman epävarmoja. Toisaalta vettä pitäisi alueella olla, koska tontilla rehottaa esimerkiksi saarnipuut, jotka vaativat hyvän pohjaveden viihtyäkseen.

    Onneksi ei ole hoppua. Tämä vesiasia pitää pohtia ihan kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se sama tuhat euroa olisi mennyt liittymismaksuun kunnalle, mikä on vielä edullinen liittymismaksu. Sen päälle sitten rakentamiskustannukset.

      Kaivon betonirenkaat maksoi 50eur/kpl, metrin halkaisijaltaan ja metin pitkä. Näitä meni kuusi rengasta. Kaivuri teki päivän töitä hintaan 50eur/tunti. Sitten vesipumppuautomaatti maksoi 300eur, niin tekee noin tonnin.

      Tosin itsekin lisäsin myöhemmin lämpökaapelin vesiputken sisälle, kun meinasi talvella jäätyä. Se lisää kustannusta parilla sadalla.

      Ei sinne vesiputkeen mielestäni tarvitse koko matkalle lämpökaapelia laittaa, vaan vain talon päähän niin monta metriä, että kaapelin pää on siellä routasyvyyden alapuolella. Putken päälle siellä putkikaivannossa laitetaan kuitenkin routaeristys. Eikä lämpökaapeli ole välttämätön ollenkaan, jos riittävän eristyksen voi muutenkin tehdä.

      Poista
    2. Kiitos taas! Meille suositeltiin koko matkalta laittamista, sillä jos vesi jäätyy, sulattaminen on oma shownsa. Pelkkä lämpökaapeli tuolle matkalle noin 1400 euroa.

      Meillä liittymismaksu noin 2500,-

      Oma kaivo kiinnostaa kyllä paljon. Onhan se pitkällä katsannolla edullinen. Kunnan liittymässä kulut ovat täältä ikuisuuteen.

      Poista
    3. En sitten tiedä miksi pitäisi olla koko matkalla lämpökaapeli, ellei sitten putki kulje maan päällä vaikka kallioisella tontilla.
      Tulee mieleen nämä markkinamiesten intressit...?
      Suosittelen vaatimaan perusteluja ja kyseenalaistamaan, että miten vesiputki voi jäätyä normaalilla käytöllä routarajan syvyydessä ja routasuojalevyjen alla.

      Saahan tuolla liittymämaksun hinnallakin jo paljon rengaskaivon rakentamiseen tavaraa. Kun vielä kaivaa kaivonsa lapiolla, niin sen saa melkein renkaiden hinnalla. ;-)

      Poista
    4. Tuo kallioisuus, siis umpikallio siinä on juuri syynä. Toinen vaihtoehto olisi louhia vielä kalliimmalla.

      Tuotapa tänäänkin pohdimme, että liittymämaksun hinnalla saisi kaivomateriaalia ja kaivajaa jo kummasti, eikä sen jälkeen olisi tiedossa kunnalta säännöllisin väliajoin käytetyn veden laskua.

      Ainakin pyydetään tarjouksia kaivonkaivajilta. Se ei maksa kuin pienen vaivan ;)

      Poista
    5. Kalliotontti selittää sen lämpökaapelin tarpeen. Siinä tapauksessa myös porakaivo voisi olla parempi ratkaisu ennen kunnan vesiliittymää, jos rengaskaivo ei onnistu.

      Poista
  2. Oletko tutkituttanut veden jossain? Meilläkin mökillä rengaskaivo ja vettä riittää. Kuinka kaukana pitäisi olla harmaavesikaivo/astia juomavesikaivosta, jos maa-aines on hiekkaperäistä.

    VastaaPoista
  3. Veden olen tutkituttanut vuoden välein Turussa Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy.ssä. Pääsääntöisesti vesi on täyttänyt talousvedelle asetettavat raja-arvot. Sadevettä sinne tuppaa sateisena vuotena valumaan jostain ja sille vielä jotain teen.

    En tiedä, että kuinka kaukana harmaavesikentän purkuputken pitäisi talousvesikaivosta olla, mutta eihän se pienellä tontilla voi kovin kaukana olla jos omalla tontilla täytyy pysyä. Itsellä se on noin neljänkymmenen metrin päässä ja alamäen puolella, eli harmaavesi lähtee siitä valumaan päinvastaiseen suuntaan kaivoon nähden ja salaojaa pitkin.

    Kuuntelin radiosta tämän asian tutkijan haastattelua jokunen vuosi sitten ja hän sanoi, että haja-asutusaluella on vanhoissa taloissa hyvin yleistä, oliko jopa kaksi kaivoa kolmesta joista löytyy tutkimuksissa ihan sitä itteensä. Eli ulosteperäisiä bakteereja, jotka on peräisin omasta sakokaivosta.
    Ongelma on lähinnä siinä, että pienelle tontille on mahdutettu juomaveden otto ja mustien jätevesien imeytys. varmaan myös se, että järjestelmät vanhenee, eikä niitä huolleta.

    VastaaPoista
  4. Siinä vähän isomman mittaluokan kunnostusprojekti. Kun katselen rengaskaivon perushuollon hintoja https://kodinplaza.fi/ sivustolla niin hinnat noin 800-1500 euroa. Aika samoihin menisi ilmeisesti jos rakentaisi kaivon uudelleen. Jäämme miettimään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tekee kaivurilla kuopan uudelle rengaskaivolle, niin siinä on tietenkin vähän enemmän kaivuutyön jälkeen pintamaan muokkaamista ja siivoamista. Mutta muuten varmasti parempi ja pitkäikäisempi, kuin vanha korjattuna.

      Huom! Tässä omassa kaivossani olisi ollut hyvä muurata ja tiivistää jokainen rengassauma. Tai ainakin siihen syvyyteen asti, mistä haulaa veden kaivoon tulevan. Meillä pintavesien, eli orsivesien meneminen kaivoon on ollut ongelma, kun maa on niin märkää ja vettä täynnä.

      Poista