Vanhan talon sähkö- ja putkityöt pinta-asennuksina.

Kun kaivon rakentaminen ja viemärityöt saatiin ulkona tehtyä, oli vuorossa putki- ja sähkötyöt talon sisällä.
Kylän vanhempien miesten tarinoiden mukaan  näitä taloja on sähköistetty sotien jälkeen, eli kellonsoittajan uusi talokin on ollut sähkötön ensimmäisen kymmenkunta vuotta.
Silloin talollisten oli itse tuotava ja pystytettävä ainakin osa sähköpylväistä, jonka jälkeen sähkölaitos veti sähköjohdot taloihin. Näitä samoja vanhoja sähköpylväitä tämän talven aikana täällä poistettiin käytöstä, kun taloja on maakaapeloitu.

Kellonsoittajan talossa oli jälkiä kahdestakin eri aikakauden sähkötöistä talon sisällä, mutta kuitenkin kun talo oli autio, niin sähkösopimus oli purettu ja ilmajohto kerätty pois jo vuosia sitten.
Vanhan talon vanhoissa sähköistyksissä ei yleensä ole mitään säästämisen arvoista, vaan sähköjohdot, rasiat ja mittaritaulut kannattaa uusia. Kun talo syttyy salamaniskusta palamaan, johtuu se aina vanhoista huonokuntoisista sähköistä, josta tuli lähtee alkuunsa. Myös nykyaikaiset sähkölaitteet jo vedenkeittimestä lähtien vaativat paksumpaa johtoa ja suurempaa varoketta kuin mitä vanhassa talossa koskaan on ollut. Tai jos vanhoja johtoja käytetään nykyaikaisilla suurempaa virrankulutusta vaativilla laitteilla, on siinä taas ylikuormittumisen, johtojen lämpenemisen ja tulipalon vaara olemassa.

Kellonsoittajan vanha talo liitettiin uudestaan sähköverkkoon jo ennenkuin suurempia purkutöitä täällä edes aloitin. Uusi mittaritaulu tuli talon kulmaan ja kaapeli kaivettiin jo silloin maan alle omalla tontilla. Keväästä alkusyksyyn talossa oli työmaasähköt, joiden varassa nikkaroiminen ja eläminen sujui.

Sähkötöistä tein suunnitelman hyvämaineisen ja luotetun sähkömiehen kanssa ja sovimme, että hän tulee ne kytkemään, sekä tekee tarvittavat sähkötarkastuspöytäkirjat. Itse asensin ryhmätaulun, kiinnitin rasiat ja naputtelin johtoa seiniin ja enemmänkin kattoon. Minulla oli siinä sellainen oma kuningasajatus, että en halunnut laittaa pintajohtoa pinkopahvin päälle, ellei sitten ole pakko. Kiinnitin johdot ja jakorasiat seinän ja katon rajassa kiinni kattoon. Jakorasiat kiinnitin seinille tulevien pistorasioiden kohdalle ja upotin seinälle tulevan johdon hirteen, jolloin sain johdon jäämään pinkopahvin alle. Uran hirteen tein yläjyrsimellä, mutta sen voi tehdä myös varovaisesti ja tarkasti vaikka moottorisahalla ja sen kärkipyörällä. Tai perinteitä kunnioittaen taltalla ja vasaralla. Kun sitten laittaa seinille taulukoukkuja tai muuta, niin on helppo muistaa missä johto pinkopahvin takana kulkee. Pistorasiasta tai valokatkaisijasta suoraan ylöspäin ja katossa olevasta jakorasiasta suoraan alaspäin.
Ajattelin, että joskus myöhemmin seinien uudelleentapetoiminen on mukavampaa ja helpompaa, kun ei tarvitse taiteilla siinä johtojen yli.  

Sähkötarvikkeet ei ollut kovin kalliita, koska marketeista saa edullisesti perustarvikkeita, kuten mmj-sähköjohtoa, rasioita ja katkaisijoita. Jos haluaa nostalgiaa ja retroa, niin niihin saa kyllä rahaa menemään.
Puusuutarin talon sisäpuoliset sähkötarpeet marketeista ostettuna maksoivat muutaman satasen. Ryhmätaulu sähköliikkeestä pari-kolmesataa ja sähkömies teki työtä pitkän päivän. Muistaakseni alle tuhannen euron loppusummaan jäätiin. Sähköistettyä tuli pesuhuone, eteinen, tupakeittiö ja kaksi kamaria. Omia työtunteja en laske. Sähköt on kaikin puolin nykyaikaisia vaatimuksia vastaavat ja lupaehtojen mukaiset.

Vesiputkien pinta-asennus sisälle tulikin vähän kalliimmaksi, vaikka tein itse koko työn. Putkivetoja ei ollut kovin paljon, vaan se mitä pesuhuoneeseen tarvitaan ja sieltä keittiöön muutaman metrin matka. Kupariputket on kalliita ja niiden liittämiseen käytin kiristettäviä helmiliittimiä, joihin myös euroja tuhlaantui. Pelkästään liittimiin ja putkiin taisi lähelle tuhannen euroa mennä. Suunnittelin ja toteutin putkityöt itse ja lopputarkastutin paikallisella putkiliikkeen ammattimiehellä. Oikein olin kuitenkin kaiken tehnyt, vaikka ei putkityöt omaa leipätyötä olekaan.

Talon viemäriputki kulkee pesuhuoneesta eteisen lattian sisällä keittiön tiskipöytäkaapin alle, josta se menee trossipohjan läpi suoraan maan alle. Viemäri kulkee siis lattian eristetilassa, eli lämpimässä tilassa. Läpimeno maahan on koteloitu styroksilla.
Koska viemäriputki menee kutterinpurueristyksen sisällä, ei mahdolliset vuodotkaan ole mahdoton ongelma. Jos puru kastuu, se pystyy myös kuivumaan hengittävässä lattiarakenteessa. Tietenkään putket ei vuoda oikein asennettuna. Jos jotain syytä joskus tulisi, että olisi päästävä käsiksi viemäriputkeen lattian sisällä, olen sitä varten laittanut putkilinjan päälle ja sen suuntaisesti ruuvaattuna ylösnostettavia lattialautoja.

Kuparivesiputket on mielestäni hyvä pinta-asentaa sen takia, että mahdolliset pienetkin vesivuodot on helpompi huomata. Piilotettuna rakenteisiin ne saattaisivat tiputtaa vuosikausia, ennenkuin vesivuoto huomattaisiin.
Sähköjohtojen pinta-asennus on silläkin tavalla perusteltu, että nyt ei niitä hiiret nakerra missään lattioiden sisällä tai yläpohjassa ja aiheuta näin tulipalovaaraa uusille sähköille. Hiiriä kuitenkin aina on, ainakin maalla vanhemmissa ja uudemmissakin taloissa.